Vaalien jälkeen ei ole ikinä ennen tuntunut tältä, vaikka olen ollut ehdokkaana vaaleissa kahdeksan kertaa viimeisen 12 vuoden aikana. Vihreiden vaalivoitto ja sen tuoma mahdollisuus muuttaa Turkua ja muita kuntia tuntuu niin upealta! Suuri kiitos jokaisesta 1087 äänestä! Työ Turun kaupunginvaltuustossa jatkuu.

Tänään äänestetään kunnille uudet valtuustot, jotka päättävät niiden asioista seuraavat neljä vuotta. Eniten toivon, että nämä asiat kiinnostaisivat mahdollisimman monia kuntalaisia, sillä kyse on ihan tavallisesta arjesta: mihin rakennetaan taloja ja pyöräteitä, missä on viheralueita ja leikkipuistoja, kuinka suuret ryhmät kouluissa ja päiväkodeissa on, ovatko kirjastot auki joka päivä, jäädytetäänkö luistelukentät talvisin, saavatko pienituloiset edulliset harrastusmahdollisuudet, rakennetaanko uusille asuinalueille riittävät palvelut… Jos ei anna ääntään, joku muu päättää näistä asioista omasta puolesta ja tuo joku muu voi olla niistä ihan eri mieltä.

Gallupit ovat luvanneet vihreille nousua koko maassa, myös Turussa. Tänään voidaan tehdä vihreää historiaa, mutta vain, jos kaikki kannattajat antavat äänensä. Jos vihreät nousevat Turussa nykyistä suuremmaksi puolueeksi, sen poliittiset tavoitteet nousevat myös merkittävämpään asemaan. Näihin poliittiisiin tavoitteisiin voi tutustua vaaliohjelmassamme.

Ääni vihreällä ehdokkaalle on ääni vihreälle muutokselle, isojen valtapuolueiden vuosikymmeniä vanhan liiton heikkenemiselle. Ääni vihreälle ehdokkaalle on ääni kestävälle politiikalle, jossa ei haluta jättää tuleville sukupolville ekologisia, sosiaalisia eikä taloudellisia velkoja.

Turussa on sata mainiota vihreää ehdokasta, joita voi äänestää numeroilla 120-219. Minua voi äänestää numerolla 184. Minua äänestämällä saa kokeneen ehdokkaan, joka on viime vuosina istunut neuvottelupöydissä sopimassa esimerkiksi sellaisista asioista kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttäminen Turussa, Hämeenkadun pyörätien rakentaminen tai Perno-Pansion alueen kehittäminen. Olen yhteistyökykyinen ja innokas kehittämään rakasta Turkua. Tunnen varsinkin lapsiperheiden arkea ja ruuhkavuosien haasteita, joita kunnissa voidaan helpottaa. Työssä toimin sote-alalla kehitysvammaisten ja harvinaissairaiden palvelujen parissa. Olen perehtynyt erityisesti lapsia, liikennettä, ilmastopolitiikkaa, lähiöitä, keskustan kehittämistä ja kulttuuria koskeviin kysymyksiin, mutta 12 kuntapolitiikkavuoden aikana olen saanut olla mukana ihan kaikenlaisten asioiden ratkomisessa. Kaksi viimeistä vuotta olen vaikuttanut konsernijaoston puheenjohtajana Turun yhtiöiden omistajaohjauksessa.

Jos kaipaat Turussa muunlaista vihreää ehdokasta, voin suositella listaltamme ihan jokaista! Sieltä löytyy lisäkseni kahdeksan istuvaa, valtavan taitavaa nykyvaltuutettua, yksi puolueen puheenjohtaja, yksi entinen kansanedustaja, noin 40 erilaisissa muissa kunnallisissa luottamustehtävissä vaikuttanutta huippuehdokasta ja noin 50 ihan uutta supertähteä. Valinnanvaraa siis löytyy. Toivottavasti jokainen löytää sieltä juuri itselleen sopivan ehdokkaan. Olemme hyvin samanmielisiä perusasioista, joten jos oma ehdokas ei pääsekään läpi, se ei haittaa, sillä ääni päätyy joka tapauksessa puolueen hyväksi.

Tänään jännitetään! Iloista vaalipäivää!

Olen ollut Turun kaupunginvaltuustossa kolme kautta eli yli 12 vuotta ja taas olen sinne ehdolla. Miksi? Koska tuntuu siltä, että viimeisen vuosikymmenen aikana kaupunki on mennyt hyvään suuntaan, mutta moni asia on vielä kesken. Koska tuntuu siltä, että voisin hyödyntää kokemustani ja että jaksan innostua edelleen niistä samoista asioista, joiden vuoksi alunperin koko hommaan lähdin.

Mitä sitten olen saanut valtuustossa aikaan? Tietenkään en yksin mitään, politiikka ei ole sooloilua. On kuitenkin tukku asioita, joita olen ja joita vihreissä olemme olleet mukana tuuppimassa eteenpäin, edesauttamassa ja päättämässä. Tein listausta viimeisen 12 vuoden ilon ja ylpeyden aiheista, se olkoon jonkinlainen tilinpäätös menneistä valtuustovuosista. Näiden asioiden lisäksi on tapahtunut toki paljon muutakin, viime vuosina Turku on mennyt kokonaisuudessaan monella mittarilla eteenpäin ja talouden sarallakin näyttää vihdoin vähän valoisammalta. Tässä kuitenkin nostoja erityisesti niistä teemoista, joiden parissa olen työskennellyt:

Lapset ja perheet:

• Turku säilytti subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja päivähoidon ryhmäkoot, vaikka valtakunnan tasolla näitä heikennettiin.
• Kouluverkkopäätöstä tehdessä huolehdittiin siitä, että pienimpien koululaisten lähikoulut säilyivät.
• Kunnallisen päiväkotiverkon kattavuudesta on huolehdittu samalla, kun yksityisiä toimijoita on tullut lisää. Ajoimme aktiivisesti Raunistulan ja Portsan uusien päiväkotien toteuttamista kunnan omina päiväkoteina.
• Päivähoiden palveluseteliin siirryttäessä huolehdimme vihreissä pelisääntöjen muuttamisesta sellaisiksi, ettei syntyisi kahden kerroksen päiväkoteja. Palvelusetelissä huomioitiin mm. sisarusalennus samalla tavalla kuin kunnan päiväkodeissa.
• Tuoreena päätöksenä esikoulupaikkoja oltiin siirtämässä pois yksityisistä päiväkodeista. Olimme aktiivisia siinä, etteivät lapset joudu vaihtamaan sekä päiväkodista eri eskariin että eskarista eri kouluun perheiden tahdon vastaisesti.
• Perusopetuksen budjettia on kasvatettu pohjaesityksestä useita kertoja riittävän pienten ryhmäkokojen ylläpitämiseksi.
• Pieni yksityiskohta: aloitteeni pohjalta kaupungin päiväkodeissa sallittiin kestovaippojen käyttö vastoin alkuperäistä ohjeistusta.
• Yksi merkittävin päätös koko valtuustourallani on ollut kaudella 2009-2012 tehty lisäpanostus ennaltaehkäisevään perhetyöhön, jolla on pystytty vähentämään pienten lasten huostaanottoja.
• Olen tehnyt aloitteen lasten leikkipaikan toteuttamisesta keskustaan ja ylipäänsä keskikaupungin vetovoiman kasvattamisesta lapsiperheiden näkökulmasta. Tämä asia on vielä vaiheessa.

Liikenne, ilmasto ja ympäristö:

• Turun keskustan pyörätieverkko on edennyt hitaasti, mutta edennyt kuitenkin vihreiden mittavan ponnistelun tuloksena: nykyisin Uudenmaankadulta pääsee Hämeenkatua ja Kirjastosiltaa pitkin Kaupptorille joutumatta taluttamaan välillä. Tuureporinkadun pyörätie on toteutettu ja Humalistonkadun pyörätien toteutus alkaa tänä vuonna. Pyöräparkkeja on toteuttu lukuisiin kohteisiin ja kaupunkipyöräjärjestelmän tuomisesta Turkuun päätettiin juuri.
• Bussien käyttö on suositumpaa kuin 12 vuotta sitten, koska Föliä on kehitetty niin määrätietoisesti seudulliseksi toiminnaksi. Olemme puskeneet eteenpäin myös runkobussijärjestelmää, joka toteutuu vuoteen 2020 mennessä. Valtuusto on päättänyt, että Turkuun tulee joko raitiotie tai superbussi, jotka molemmat ovat joka tapauksessa merkittäviä parannuksia joukkoliikenteeseen.
• Ensimmäiset sähköbussit ovat aloittaneet ja sähköautoilua on helpotettu uusilla latauspisteillä.
• Turku on päättänyt olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä ja tätä varten on tänä vuonna perustettu kärkihanke.
• Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty vuoden 1990 tasosta noin 30 %.
• Skanssiin on päätetty toteuttaa ekokaupunginosa.

Kulttuuri:

• Vaikka rahaa on ollut käytössä niukkenevasti, kirjastojen aukioloa on pystytty kasvattamaan itsepalvelun myötä.
• Teatteri ja orkesteri ovat nousseet viime vuosina oikeiden päätösten ansiosta uuteen kukoistukseen.
• Logomo! Yksi hienoimmista investoinneista Turussa, joka on kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen alkanut elää omaa elämäänsä luovan talouden keskuksena.
• Koko kulttuuripääkaupunkivuosi onnistui ja jätti jälkeensä uusia toimintatapoja.
• Kaupunki järjesti yhdessä vaiheessa erittäin hankalaksi muodostuneen taiteilijoiden työtilakysymyksen Pääskyvuoren kasarmin, Logomon ja Barkerin tilojen avulla melko hyvälle mallille.
• Pieni yksityiskohta: oman kulttuurilautakuntapuheenjohtajuuteni aikana toimimme aktiivisesti sen eteen, että Turkuun saadaan vaihtoehtoisen elokuvan esitystila, mikä lopulta toteutui Logomossa.

Hyvinvointi:

• Terveyskeskuksissa on säilytetty pienituloisimpien maksuvapautukset lukuisista poistoesityksistä huolimatta.
• Vanhustenhoidon uudet yksiköt ovat vihdoin valmistumassa.
• Eviva-hankkeella luotiin uusi toimintamalli, jolla pyritään löytämään aktiivisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia erityisesti kaikkein passiivisimmille kaupunkilaisille.
• Vähävaraisimmille kaupunkilaisille on luotu Kimmoke-ranneke kulttuurin ja liikunnan harrastamista varten.
• Liikuntainvestoinneilla on lisätty turkulaisten mahdollisuuksia huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Impivaaran uimahalli ja Samppalinnan maauimala on remontoitu uuteen uskoon ja jokirannan kävelyreiteistä on tullut tosi upeita.

Kaupunkisuunnittelu:

• Kun tulin valtuustoon, vihreät puhuivat paljon tiiviistä kaupunkirakenteesta ja keskustan lähelle kaavoittamisesta. Muiden puheissa esiintyi pääasiassa omakotiasuminen saarilla. Tänään keskusta-asuminen on yhä suositumpaa ja monet tuolloin puheissa olleet hankkeet ovat tulleet tai tulossa todeksi: Linnakaupunki, Linnafältti, Kupittaa, Itäharju, Telakkaranta…
• Kaupunkirakenteen tiivistämisen yhteydessä olemme puolustaneet lähimetsiä, joskus onnistuneesti, joskus vähemmän onnistuneesti.
• Satava-Kakskerran saarten kaavoituksessa on menty ympäristön kannalta huomattavasti kestävämpään suuntaan alkuperäisistä suunnitelmista.
• Keskustan kehittyminen on odottanut pitkälti toriparkkipäätöstä, mutta paljon hyvääkin on tapahtunut: jokirannat ovat jatkuvasti elävöityneet, Kirjastosilta on lisännyt uuden ja vanhan Turun yhteenkuuluvuutta ja Vähätorista on tullut hieno ajanviettopaikka. Fortuna-kortteli on ottanut vihdoin ensimmäisiä askeleitaan eteenpäin.
• Kupittaan puistossa on uusittu ihana liikennepuisto. Vanhan patsaspuiston tultua elinkaarensa päähän lapset ja taiteilijat suunnittelivat sen tilalle uuden puiston. Kupittaan puisto on muutenkin yksi parhaista paikoista Turussa!
• Kupittaalle on tulossa kokonainen kampus. Tämä on merkittävä päätös koko kaupungille.
• Graffittikolmiot ja paraikaa pystytettävät julkiset ilmoitustaulut ovat hienoja lisiä kaupunkitilassa.
• Rakennussuojelussa olemme olleet vihreissä aktiivisia, mutta useimmiten emme ole onnistuneet. Poikkeuksiakin onneksi on!
• Yksityiskohtana mainittakoon tässä aloitteeni kaksista liikennevaloista, jotka molemmat ovat toteutuneet: yhdet Aurakadun ja Läntisen rantakadun risteyksessä ja toiset Kerttulinkadun ja Itäisen Pitkäkadun risteyksessä.

Kuntavaalit pidetään 9.4. Niissä on mahdollista tehdä Turusta vihreä – tavoitteenamme on olla kaupungin suurin puolue.

Olen ollut kaupunginvaltuutettuna 12 vuotta ja saanut työskennellä monien tärkeiden vihreiden tavoitteiden eteen – ja myös nähdä osan niistä tulevan todeksi.

Turku on sitoutunut olemaan hiilineutraali 2040, keskustan pyörätieverkkoa on kasvatettu, joukkoliikenteessä kehitetään runkobussilinjoja, ensimmäiset sähköbussit aloittivat viime vuonna ja raitiotie on selvityksen loppuvaiheessa, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokoja ei ole lukuisista esityksistä huolimatta kasvatettu, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei luovuttu, terveyskeskusmaksuvapautukset ovat edelleen voimassa, vähävaraisille ja iäkkäille on luotu edullinen kulttuuri- ja liikuntaranneke, osallisuutta asuinalueilla on kehitetty, pienten lasten huostaanotot ovat vähentyneet, Aurajoen rannoista on tullut koko ajan viihtyisämpi alue, kirjastojen aukioloja on pystytty lisäämään, Logomosta luotiin uusi luovan talouden keskus, avustusjärjestelmä uudistuu juuri, kulttuuritiloja on korjattu ja suunniteltu korjattaviksi…

Joissain asioissa eteneminen on ollut palkitsevaa. Sitten on asioita, joiden eteen pitää vielä paiskia töitä. Työttömyys on vielä iso ongelma, asuinalueiden eriarvoistumiskehitykseen ei ole pystytty riittävästi puuttumaan, pyörätieverkko on keskustassa edelleen puutteellinen, energiantuotannossa ollaan riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja ydinvoimassa roikumme edelleen mukana, raitiotiestä ei ole päätöstä, keskustaa ei ole vielä juurikaan kehitetty, sillä se on jäänyt toriparkkikahnausten jalkoihin, Aurajoesta puuttuu hiekkaranta ja uimala, keskustaan ei ole rakennettu lasten leikkipaikkaa, nuorten pahoinvointiin ja mielenterveysongelmiin kaivataan parempia ratkaisuja ja kulttuurin ja taiteen kentällä vapaan kentän toimintaa voitaisiin vieläkin helpottaa.

Koska työ on vielä kesken, olen innolla ja palolla mukana huhtikuun vaaleissa.

Seuraavat vaalit ovat jälleen edessä. Huhtikuussa 2017 käydään kuntavaalit, joissa Turulle valitaan uusi kaupunginvaltuusto – viimeinen valtuusto, joka päättää hetken aikaa myös sosiaali- ja terveysasioista. Seuraavan vaalikauden aikana sote siirtyy maakuntiin, minkä jälkeen kunnat luodaan tavallaan uudestaan. Minkälaisia ovat tulevat kunnat? Sitä toivoisin voivani olla mukana määrittelemässä.

Turun pitäisi ainakin olla elinvoimainen ja katsoa eteenpäin: kaupungissa on nyt paljon pöhinää telakan, uusien asukkaiden, yleiskaavan ja uuden rakentamisen tiimoilta. Olemme tällä kaudella pystyneet pitämään kiinni paljosta hyvästä, kuten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja päivähoidon ja opetuksen ryhmäkoosta, vaikka maan hallitus on niitä yrittänyt murentaa. Ensi kaudella tarvitaan roheutta tehdä isoja päätöksiä, kuten lisätä Turun vetovoimaa raitiotiellä, matkakeskuksella, kampuksella ja keskustan kehittämisellä. Tarvitaan halua säilyttää luontoympäristöjä täydennyrakennettaessa ja tehtäessä saarten kaavoja. Tarvitaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jolla päästään tämän valtuuston asettamaan hiilineutraali Turku 2040 -tavoitteeseen. Tarvitaan lisää pyöräteitä ja kävelyalueita, leikkipaikka keskustaan ja lisää elämää Wanhaan Turkuun. Vaikka sote-asiat häviävät kaupungista maakuntaan, pitää Turussa entistä painokkaammin satsata ihmisten hyvinvointiin huolehtimalla viihtyisästä elinympäristöstä, liikuntapaikoista, kulttuurin harrastamisen mahdollisuuksista ja yhteistyöstä vaikkapa koulujen, nuorisotyön ja lastensuojelun välillä. Tarvitaan kaupunki, jossa kaikenikäiset viihtyvät entistä paremmin ja jonne matkailijat haluavat tulla.

Kaikista näistä syistä olen jälleen kuntavaaliehdokkaana Turussa. Haluni tehdä parempi, vihreämpi Turku on vain kasvanut 12 valtuustovuoteni aikana. Odotan jo innolla kevään vaaleja – tehdään Turusta taas pykälän verran vihreämpi!

Vaalit on käyty ja jatkan kolmatta kautta varakansanedustajana. Kiitos kaikille äänestäjilleni, tukijoilleni, kampanjassa työskenneille, siihen rahaa lahjoittaneille ja muille symppareille!

Olen erittäin iloinen vihreiden vaalimenestyksestä ja uusista ympäri maata tulleista kansanedustajapaikoista. Iloitsen vihreiden kannatuksen noususta myös Varsinais-Suomessa: maakunnan 27 kunnasta kannatuksemme kasvoi 22:ssa. Se on hienoa ja kannustaa seuraaviin vaaleihin! Monissa viime vaaleissa vihreät ovat kokeneet vaalitappion, joten oli hienoa juhlia vaalivoittoa.

Vaalien kokonaistulos oli pettymys. Toivon sydämestäni, että taantumuksen voimat eivät pääse jylläämään voittaneissa puolueissa. Myös se oli pettymys, että emme saaneet toista vihreää kansanedustajaa Varsinais-Suomesta. Harmitti hävitä vihreämmälle Pirkanmaalle, josta tuo kaksi paikkaa irtosi! Toisaalta tulos Varsinais-Suomessa oli selkeä ja kampanjoimme puolueena paremmin kuin koskaan ennen, joten tulosta ei näillä asetelmilla olisi voinut muuttaa (paitsi ehkä jos olisi ollut käytössä massiivisesti rahaa, mutta se on pelkkää jossittelua).

Vaalit on aina uskomaton matka, josta ei toivu ihan nopeasti. Päällimmäinen tunne on suuri kiitollisuus kaikesta saamastani tuesta ja siitä vihreästä porukasta, jonka kanssa minulla on etuoikeus työskennellä.  Kiitos!

Tänään vihdoin selviää, minkälaisen eduskunnan Suomi saa vuosiksi 2015-2019. Tänään saa käyttää ääntään – oikeus, jota mahdollisimman moni toivottavasti hyödyntää. On ollut hienoa tehdä viime kuukausina vaalikampanjaa, keskustella lukuisten ihmisten kanssa vaalikadulla, toreilla, markettien pihoilla, paneeleissa, olohuoneissa, somessa.

Minua voi tänään äänestää numerolla 124. Olen ollut kaksi kautta varakansanedustaja ja kymmenen vuotta kuntapolitiikassa, joten olen valmis astumaan kansanedustajan saappaisiin. Olen ehtinyt olla kymmenen vuotta työelämässä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijatehtävissä ja hankkia perheen, joten nyky-yhteiskunta pätkätöineen, muine epävarmuuksineen ja lasten kysymyksineen ovat tuttuja. Minun kirkkaimmat poliittiset missioni ovat puhtaampi ympäristö, turvallisempi työelämä, vähemmän köyhyyttä ja tasa-arvoiset lapset.

Jos etsit toisenlaista vihreää ehdokasta, listaltamme löytyy 16 muutakin mainiota vaihtoehtoa. Heihin kaikkiin voi tutustua täällä.

Yritetään tehdä maailmasta vähän parempi paikka – nyt jos koskaan!

Olen tavannut aina vaalien alla koota itseltäni kaduilla useimmin kysytyt ja kysymykset ja lyhyet vastaukset niihin. En ole pitänyt virallista tilastoa, mutta suunnilleen tällainen topkolmonen on muodostunut näiden vaalien alla:

1. Perustulo

Minulta on tullut moni kysymään, että kerropa vähän tästä perustulosta. Tiivistetysti kyse on siitä, että jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle työikäiselle suomalaiselle maksetaan verottomana 560 euroa kuukaudessa perusturvaa. Tätä ei tarvitse hakea eikä se pienene missään tilanteessa, joten se ei muodosta kannustinloukkuja. Kun tulot muodostuvat riittävän suuriksi, perustulo leikkautuu verotuksen myötä pois. Kaikista alle 4200 e/kk tuloista maksetaan 41 % veroja ja tämän ylittävistä tuloista 49 %, jolloin käteen jäävä tulo on keski- ja suurituloisilla melko samaa luokkaa kuin nykyään, mutta pienituloisilla käteen jäävä osuus kasvaa. Täältä löytyy mainio taulukko perustulosta ja käteen jäävistä tuloista.

Perustuloa tarvitaan, koska se kannustaa kaiken työn vastaanottamiseen, tuo turvaa lyhyissä ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskenteleville ja koska se on tasa-arvoinen perusturva kaikille riippumatta syystä olla työmarkkinoiden ulkopuolella (esim. opiskelu, lapsenhoito, työttömyys). Ensi kaudella tarvitaan perustulokokeilu, jotta voidaan nähdä sen vaikutukset tosielämässä. Lisää perustulosta voi lukea täältä.

2. Vanhusten palvelut

Vanhuspalveluista kysyvät ovat olleet huolissaan erityisesti kotihoidon henkilöstön riittävyydestä ja laitospaikkojen vähentämisestä. Kotihoitoa on tärkeä kehittää, sillä ihminen haluaa yleensä asua kotonaan niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Laadukkaalla kotihoidolla tämä on mahdollista. Kotihoidon lisääminen on samalla myös taloudellisesti kannattava ratkaisu. Moni on ollut syystäkin huolissaan henkilöstön riittävyydestä; hyväksi kotihoidoksi ei läheskään kaikille vanhuksille riitä se, että aina vaihtuva henkilö käy kerran päivässä muutaman minuutin visiitillä tuomassa ruokaa.

Ensisijaista olisi järjestää kotihoidon henkilöstön työvuoroja siten, että jokaisella vanhuksella olisi oma hoitotiimi, joka olisi vanhukselle tuttu, vaihtumaton ja joka tietäisi juuri kyseisen vanhuksen tilanteen.
Se, että kotihoitoa lisätään ja kehitetään, ei kuitenkaan poista laitospaikkojen tarvetta. Tälläkin hetkellä kotihoidossa on liian huonokuntoisia dementikkoja, jotka tarvitsisivat hoitopaikan. Hoitopaikkoja ei voida siis suoraan karsia samassa suhteessa kotihoidon lisäämisen kanssa. Monissa tilanteissa useaan kertaan vuorokaudessa tehty kotikäynti tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin laitospaikka. Tällaisissa tilanteissa hoitopaikka pitää löytää nopeasti.

3. Työpaikat

Miten Suomeen saadaan uusia työpaikkoja, kun niin usein saadaan lukea suuryritysten siirtävän tuotantoaan muualle, kysytään kaduilla erilaisin äänenpainoin. Uudet työpaikat eivät synny enää suuryrityksiin, työelämä on nykyään hyvin erilaista. Työpaikkoja voidaan synnyttää pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja lisäämällä itsensä työllistämistä.

Perustulo, joka lisää kaikenlaisen työn kannattavuutta ja mahdollisuuksia ottaa riskejä ja yhdistää erilaisia toimeentulon lähteitä on yksi keino. Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen mm. sivukuluja kompensoimalla on toinen. Uusien alojen tukeminen on erittäin tärkeä keino: Suomessa ja maailmalla tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan yhä enemmän uusiutuvaa energiaa ja puhdasta teknologiaa. Jos nyt investoidaan näihin aloihin, niistä saadaan myös menestyviä vientituotteita. Matkailussa, luovassa taloudessa ja pienissä palvelualan yrityksissä on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Suomessa pitää investoida kestävään rakentamiseen, kuten raiteisiin. Myös tämä luo uutta työtä.

Uudet työpaikat eivät synny yhdelle alalle tai yhdellä taikakeinolla, vaan sillä, että Suomessa todella ymmärretään maailman muuttuneen ja osataan reagoida siihen mm. yllä mainituin keinoin.

Pienten tuloerojen maissa asuu onnellisempia ihmisiä, tehdään vähemmän rikoksia, on korkeampi eliniän odote, pienempi lapsikuolleisuusaste, suurempi lukutaitoaste ja vähemmän terveysongelmia (Wilkinson & Pickett 2009). Kyse ei ole bkt:n suuruudesta, vaan nimenomaan siitä, miten vauraus jaetaan. Tiedämme siis, että tuloeroja pitää kaventaa. Köyhyyteen ei ole varaa.

Samalla tiedämme, että pienituloisuusaste on Suomessa viime vuosina kasvanut ja köyhyys joissain väestöryhmissä lisääntynyt. Erityisesti köyhyydestä kärsivät pitkäaikaistyöttömät, kansaneläkkeellä elävät, opiskelijat ja yhden huoltajan perheet. Mitä köyhyyden vähentämiseksi sitten pitäisi tehdä?

Verotus on tärkein keino valuttaa rikkaiden rikkautta koko yhteiskunnan hyödyksi. Oikeudenmukainen yhteiskunta tarvitsee oikeudenmukaista verotusta ja tulonsiirtoja. Perintö- ja varallisuusverojen kaltaisia rikkaiden verotuselementtejä ei pitäisi hylätä. Verotuksen lisäksi tarvitaan muutoksia sosiaaliturvassa, sillä nykyinen sosiaaliturva muodostaa kannustinloukkuja, on monissa tapauksissa kiinni hakijan tiedoista ja aktiivisuudesta ja kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti.

Suomessa tarvitaan perustulo, joka takaa kaikille saman minimitoimeentulon, 560 euroa kuukaudessa verottomana. Se on tasapuolinen niin nykyistä minimityöttömyysturvaa, -vanhempainrahaa kuin opintotukea saaville. Eläkeläisille on oma takuueläkejärjestelmänsä, joten he eivät kuuluisi perustulon piiriin. Perustulo ei muodosta loukkuja, sillä sen päälle voi tienata vähän tai paljon lisää ilman että pitää laskea tämän vaikutuksia perusturvaan. Kun tulot kasvavat isommiksi, perustulo leikkautuu verotuksella pois.

Perustulon lisäksi tarvitaan edelleen myös sitä täydentävää asumis- ja toimeentulotukijärjestelmää. Työllisyyden lisäämiseksi tarvitaan perustulon lisäksi uusien alojen tukemista ja aktiivisia työllistämistoimenpiteitä. Köyhät lapsiperheet tarvitsevat mm. lasten harrastuksille korvamerkittyä toimeentulotukea, jotta lapset eivät syrjäytyisi kaveriporukoista ja yhteiskunnasta siksi, että heillä ei ole mahdollisuutta harrastaa. Kouluissa tukea pitää suunnata positiivisen diskriminaation periaatteen mukaan erityisesti sinne, missä sitä eniten tarvitaan, jotta kaikki lapset voisivat opiskella ja kouluttautua haluamilleen aloille taustoistaan riippumatta.

Köyhyyttä pystytään torjumaan, kun niin halutaan.

Vihreitä on toisinaan syytetty luonnonsuojelun unohtamisesta muiden asioiden vallatessa alaa poliittisella agendalla. Luonnonsuojelu on kuitenkin aina vihreyden ytimessä – tästä todisteena kirjoitimme varsinaissuomalaisten vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa yhteisen luonnonsuojelupamfletin Vahva luontoni.

Oma kirjoitukseni kumpuaa ajalta, jolloin minusta tuli vihreä:

Madagaskarin vaaleanpunainen merikotilo

”Unelmoin maailmasta, jonka ihmiset tahtovat pelastaa Madagaskarin vaaleanpunaisen merikotilon sen itsensä tähden, ei siksi että siitä sattuu saamaan syöpälääkettä ihmisille.”

Luin yllä olevan sitaatin 16-vuotiaana kirjasta Children’s State of the Planet Handbook. Muistan hetken kristallinkirkkaasti. Olin silloin Luonto-Liiton kesäleirillä ohjaajana. Olin huumaantunut aamukasteisesta kesäaamusta, seurannut muurahaiskeon elämää ja havainnoinut meren saasteita yhdessä leiriläisten kanssa, mutta nimenomaan Madagaskarin vaaleanpunainen merikotilo asetti luonnonsuojelun ajatuksissani uusille urille. Sitaatti huusi luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä.

Luonnon monimuotoisuus on köyhtynyt nopeasti ja monessa tapauksessa peruuttamattomasti. Se on tullut uhatuksi ihmisen vallatessa itselleen yhä suurempaa alaa maapallolta. Ihmisten lisääntyessä viljelyyn tarvitaan lisää maapinta-alaa. Kaupunkien kasvaminen pienentää ja pirstaloi luonnontilaisia alueita ja niiden eliöstö yksinkertaistuu. Metsien kestämätön käyttö, raivaus ja ilmaston lämpeneminen supistavat maailman monimuotoisimpia trooppisia alueita. Vesien eliölajit taas vähenevät mm. liikakalastuksen, rehevöitymisen ja happamoitumisen seurauksena.

Mitä väliä tällä kaikella sitten on? Toisinaan vaikuttaa siltä, että kaikille ei ole itsestään selvä, että elämme tiukassa riippuvuussuhteessa luonnon kanssa. Esimerkiksi vaalikoneissa kysytään, pitäisikö luonto vai talous asettaa etusijalle, jos nämä ovat ristiriidassa. Tämä on hullua: taloudelliset voitot tehdään hyvin lyhyellä tähtäimellä, jos ne tehdään luonnon kustannuksella. Luonnon köyhtymisellä on laskettu olevan vakavat taloudelliset seuraukset: nykyvauhdin on arvioitu voivan aiheuttaa biljoonien dollareiden kustannukset vuoteen 2050 mennessä.

Ihminen hyötyy luonnon monimuotoisuudesta niin viihtyvyys- kuin talousnäkökulmastakin tarkasteltuna. Tämän välinearvon lisäksi luonnolla on kuitenkin myös itseisarvo. Jokaisella eliölajilla on paikkansa ekosysteemissä, vaikka ihminen ei siitä hyötyisi tai olisi edes tietoinen sen olemassaolosta. Miksi ihminen olisi oikeutettu hävittämään muita eliölajeja, joiden kanssa planeettamme jaamme?

Luonnon monimuotoisuudesta voidaan huolehtia, jos niin halutaan. Luonnonvarojen kestävä käyttö merkitsee sitä, että niiden hyödyntämisen jälkeenkin jäljelle jää uusiutumiskykyinen luonto – seuraavia ihmissukupolvia varten ja luonnon itsensä tähden. Luonnon monimuotoisuuden suojelun pitää olla aina politiikan tavoitteena.

Madagaskarin vaaleanpunaiselta merikotilolta voidaan saada syöpälääkettä, mutta sen pelastaminen on tärkeää joka tapauksessa.