Itsenäisyyspäivänä

Vuosi sitten sain pitää itsenäisyyspäivän juhlapuheen Turun konserttitalolla 100-vuotiaan Suomen juhlassa. Se oli minulle hieno ja arvokas hetki, yksi mieleenpainuneimmista puheista, joita olen viime aikoina pitänyt monia. Tässä on juhlapuheeni. Se on kirjoitettu 100-vuotiaalle Suomelle, mutta pätee hyvin myös tänä Suomen 101-vuotisitsenäisyyspäivänä.

Arvoisa100-vuotiasta Suomea juhliva juhlayleisö, ärade festpublik som firar Finlands100-årsjubileum,

Olen lapsesta asti miettinyt, minkälainen on päivä, jona Suomi juhlii 100-vuotistataivaltaan itsenäisenä maana. Ikinä en olisi voinut kuvitella, että saan tänä juhlavana päivänä pitää puheen 100-vuotiaan Suomen juhlassa. Tämä on suuri kunnia ja olen pitkin syksyä miettinyt, mitä haluaisin sanoa juuri nyt.

Se, että saamme tänään juhlia 100-vuotiasta itsenäistä Suomea, ei ole itsestään selvää, vaikka nykysukupolvien on tätä yhä vaikeampi muistaa. Siksi on tärkeää, että pysähdymme itsenäisyyspäivänä muistamaan sodan vuosia, jolloin itsenäisyytemme puolesta taisteltiin, rohkeasti, yhdessä, riippumatta taustasta, niin rintamalla kuin kotirintamalla. Haluan kiittää sodissa taistelleita veteraanejamme siitä, että meillä tänä päivänäkin on vapaa isänmaa, Suomi, yksi maailman parhaista maista elää.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden tunnukseksi on valittu Yhdessä – Tillsammans. Se on hieno valinta. Suomen itsenäisyys on rakennettu yhdessä ja tämä juhlavuosi on rakennettu yhdessä. Yhdessä tekeminen on ainoa tapa, jolla maasta, kansakunnasta tai kaupungista rakennetaan menestyvä ja onnellinen.

Också Finlands historia rymmer ett flertal berättelser om oenighet, konflikter och motsättningar, men vi har alltid tagit oss framåt då det har funnits tillräckligt med vilja och kraft att dra åt samma håll, att tillsammans göra detta land till en bättre plats.

”Yhdessä” on myös kertomus suomalaisten moninaisuudesta. Närvi firar det 100 år gamla Finland, firar vi ett folk som består av människor med väldigt olika bakgrund. Vi firar jämlikheten och de mänskliga rättigheterna som berör oss alla: kvinnor och män, regnbågsbefolkningen, äldre och barn, sjuka och handikappade samt finländare som talar finska, svenska och andra språk som modersmål. Suomi tunnetaan maailmalla maana, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua, kouluttautua ja vaikuttaa. Tätä me juhlimme, kun me juhlimme tänään. Juhlimme monipuolista ja -kulttuurista maatamme, joka toiselle itsenäiselle vuosisadalle lähtiessään on toivon mukaan jatkuvasti suvaitsevampi maa kaikille asukkailleen.

Sadassa vuodessa Suomi on muuttunut yhä moninaisemmaksi ja yhä vahvemmin osana globaalia yhteisöä eläväksi maaksi. Olemme saattaneet joskus olla impivaara, mutta emme voi, emmekä varmasti myöskään halua olla sitä enää. Olemme osa Eurooppaa ja maailmaa, matkustamme, opimme, sivistymme ja ymmärrämme yhä paremmin, miten meidän on oltava yhdessä, paitsi keskenämme, myös muun maailman kanssa. Tämä ei vähennä vähääkään suomalaisuutta ja itsenäisen valtiomme merkitystä, päinvastoin. Vahvoina suomalaisina olemme vahvoja myös maailmalla.

Utöver att Finland på många sätt är öppnare mot resten av världen idag än för 100 år sedan, har flera andra saker i det finländska samhället också förändrats fundamentalt på hundra år.

Isoäitinisyntyi vuonna 1917. Kun mietin hänen elämäänsä ja nyt 100 vuotta myöhemmin elävän tyttäreni elämää, ne eroavat todella monin tavoin toisistaan, vaikka valokuvista katsovat hyvin samannäköiset pikkutytöt.

Lasten oikeudet ovat sadassa vuodessa edenneet Suomessa valtavasti. Siinä missä isoäitini teki pienestä saakka töitä, eikä juurikaan käynyt kouluja tai viettänyt vapaa-aikaansa leikkiessä, saati harrastuksissa, on lapsille nykyisin turvattu oikeus käydä koulua, oppia, leikkiä, osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Lapset elävät hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin isoäitini aikanaan. Tyttäreni päiväkotiryhmän lapsista puolet puhuu äidinkielenään suomen lisäksi toistakin kieltä. Maailma on lapsille auki ihan eri tavoin, eikä mikään ole heille kummallista ennen kuin tulee joku aikuinen joka alleviivaa erilaisuutta. He rakentavat arkeaan luontevasti yhdessä, tänään ja toivottavasti myös huomenna.

På samma sätt som språklig och kulturell bakgrund inte spelar någon roll för barnen, har betydelsen av könsroller minskat i allt högre grad. På min mormors tid kunde man inte tänka sig att en flicka skulle kunna bli forskare, soldat eller president.

Tyttärelleni mikä tahansa on mahdollista, eikä siinä hänestä ole mitään ihmeteltävää.

Teknologia on tullut myös muuttamaan arkemme perustavanlaatuisella tavalla. Ei tarvitse mennä edes isoäidin lapsuusvuosiin huomatakseen muutoksen. Vain ihan viimeisen vuosikymmenen aikana olemme alkaneet olla toisiimme yhteyksissä yhä enemmän teknologian välityksellä, viettää aikaa sosiaalisessa mediassa, tehdä siellä töitä, jakaa ajatuksia, vihata ja rakastaa.

Näistä arjen muuttajista ja mullistajista huolimatta moni asia on kuitenkin edelleen perustuksiltaan samoin kuin 100 vuotta sitten. Se, miten mäntyjen keskellä kävellessä unohtaa kaiken muun, miten mieli kirkastuu pakkasöisen tähtitaivaan alla. Miten meren aaltoja voi jäädä katselemaan tuntikausiksi. Suomen luonto on sukupolvelta toiselle suuri innoituksen ja virkistyksen lähde, jota ilman emme tulisi toimeen.

Något som inte heller förändrats är att generation efter generation vill bygga upp ett bättre samhälle för kommande generationer. Varje generation har dragit sitt strå till denna stack. Kulturen och samhället förändras hela tiden, men det är vi själva som väljer i vilken riktning det sker.

Olen kiitollinen menneille sukupolville heidän halustaan puolustaa Suomea, rakentaa Suomea ja tehdä siitä maailman paras maa.

Olen kiitollinen myös tuleville sukupolville; sain viettää eilen itsenäisyyspäivänjuhlaa turkulaisten kuudesluokkalaisten kanssa ja kuunnella heidän viisaita ajatuksiaan. Meillä ei ole mitään hätää, kun nämä tulevat, globaalissa maailmassa kasvaneet, sivistyneet nuoret ottavat ohjat käsiinsä.

Vuosi sitten turkulaiset lapset ja nuoret antoivat teesejään tälle vuodelle. Niissä korostuivat vahvasti meille kaikille läheiset asiat, asiat jotka ovat meille läheisiä nyt ja jotka olivat ihmisille varmasti läheisiä myös 100 vuotta sitten – kodin ja ystävien merkitys ja lähimmäisen kunnioitus. Suomen hienoin asia on se, että jokaisesta yritetään pitää huolta. Teesit osoittavat, että turkulaiset lapset ja nuoret tietävät, mitä maailmassa pitäisi muuttaa ja mihin epäkohtiin pitäisi puuttua. Tässä muutama:

”Päiväkodissa olisi aina makaronilaatikkoa.

Autoilijoiden pitää olla vastuuntuntoisempia liikenteessä.

Ei revitä lehtiä, oksia puista.

Alla världens barn ska få leka och pyssla.

Ollaan rauhassa, ei huudeta.

Alla ska ha mat.

Saa auttaa kavereita, laulaa ja leikkiä ja jumpata yhdessä.

Lyssna på andra och visa respekt.”

Viisaita nuo lapset, vai mitä. He sanoivat paljon minua paremmin sen, mitä 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin sanoa. Halusin sanoa, että olen kiitollinen menneestä, ylpeä nykyisestä Suomesta ja luottavainen siitä, että tulevaisuus on vieläkin parempi.

Det är fint att bo i ett land där man kan känna en sådan tacksamhet, en sådan stolthet och ett sådant hopp.

Lopuksi luen katkelman nuorten Suomi 100 -runokilpailun voittajan, Topias Vehviläisen runosta. Hänen sanoillaan toivotan teille mitä hienointa itsenäisyyspäivänjuhlaa!

Sinun ansiostasi minulla on lupa olla vapaa, itsenäinen,

katsoa tulevaisuuteen avoimin silmin, elää,

tuntea, rakastua, kasvaa ja kehittyä sisulla suomalaiseksi.

Kiitos. Olen ylpeä sinusta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s