Minut on nimetty Varsinais-Suomen vihreiden ehdokkaaksi kevään 2019 eduskuntavaaleihin.

Päätös ehdokkaaksi lähtemisestä kypsyi tällä kertaa pitkään ja pohditutti paljon. Mihinkään ei kuitenkaan ole kadonnut se palo, jonka vuoksi ikinä olen lähtenyt vihreiden ehdokkaaksi vaaleihin: maailma tarvitsee nopeita, kauas kantavia, kunnianhimoisia päätöksiä. Olen valmis ja halukas tekemään töitä sen eteen, että niitä päätöksiä saadaan aikaan.

Pitkä harkinta johtui siitä, että olen ollut eduskuntavaaliehdokkaana jo kolme kertaa sekä myös kolme kautta varakansanedustajana. Mietin, pitäisikö nyt suunnata maailmanparannustarmoa toisaalle. Olen saanut kuluneiden vuosien aikana hienoja mahdollisuuksia vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin niin Turun kaupunginvaltuustossa kuin työelämässä sote-alalla, jossa Norio-keskuksemme tarjoaa tietoa ja tukea perheille, joissa lapsella on jokin harvinainen sairaus. Työni on motivoivaa, kuten myös tehtäväni valtuuston puheenjohtajana, jossa olen saanut paitsi edustaa rakasta kotikaupunkiani, myös olla vaikuttamassa siihen, että Turku on Suomen kunnianhimoisin ilmastokaupunki, jossa tehdään lähiöohjelmaa, ajetaan tunnin junaa ja huolehditaan subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen.

Poliittinen keskusteluilmapiiri ei ole ollut minusta viime vuosina kovin mieltä ylentävää. Monimutkaisten asioiden nopea mustavalkoistuminen ja julkisen keskustelun tuottama paine asettua ääripäihin on usein turhauttavaa. Tämäkin ajatus pyöri paljon ehdokkuuspohdinnoissani. Sen edessä en kuitenkaan suostu lannistumaan. En suostu siihen, että poliittinen kulttuuri, julkisuuspaine ja anonyymit keskustelupalstat vievät ihmisiltä halut ajaa yhteisiä asioita, niitä asioita, jotka takaavat meille elinkelpoisen pallon ja kaikille kuuluvan hyvinvoinnin. Pohdintojeni aikana taistelutahtoni on noussut: emme saa lannistua politiikan lieveilmiöiden edessä, koska se, miksi tätä tehdään, on paljon tärkeämpää.

Taistelutahtoni on noussut myös vihreän aatteen puolesta. Politiikan ulkopuolelta kumpuavat, vihreää puoluetta vahingoittaneet kohut ovat saaneet minut entistä enemmän haluamaan vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi nostamaan esiin vihreiden ajatusten tärkeyttä. Meidän pitää tehdä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa, torjua eriarvoisuutta ja rakentaa Suomea sellaiselle tasa-arvoiselle koulutukselle, jolle maamme menestys on perustunut. Emme voi jättää näiden laskua tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tästä lopulta on kysymys: vihreä aate on minulle rakas ja haluan tehdä töitä sen viemiseksi päätöksiin. Siksi olen jälleen eduskuntavaaliehdokkaana.

Tämän syksyn aikana kolme ihmistä on vaikuttanut pohdintoihini merkittävästi: Touko Aallon vetäytyminen puolueen puheenjohtajan tehtävästä sairautensa vuoksi liikutti minussa jotain syvästi. Vihreät näyttäytyi minulle joukkueena, joka on haavoittuvien puolella ja tiesin haluavani olla siinä työssä vahvasti mukana. Ville Niinistön ilmoitus siitä, ettei hän enää asetu eduskuntavaaliehdokkaaksi, asetti Varsinais-Suomen vihreiden vaaliasetelmat tietysti kokonaan uuteen uskoon, mikä innosti myös lähtemään mukaan. Päätöksen omasta ehdokkuudestani olin tehnyt jo ennen tätä, mutta Villen ilmoitus vahvisti sen. Yksi ilta keskellä kiivaimpia ehdokkuuspohdintojani luimme tyttäreni kanssa iltasaduksi Sankaritarinoita tytöille -kirjasta tarinan Helvi Sipilästä. ”Ei ole oikein jättää ajamatta asioita kun tilaisuus tarjoutuu”, Helvi lausui minulle kirjan sivulla. Sanoin tyttärelleni, että Helvi on kyllä ihan oikeassa. Olen hirveän kiitollinen vihreille tilaisuudesta, joka minulle on tarjottu. Ja ehdolla eduskuntaan. Tervetuloa mukaan hommiin 💚