Nimittäin kuuma vaalikevät! Vaalipäivään on aikaa reilut pari kuukautta, joiden aikana keskustelen vaalitenteissä, kierrän Varsinais-Suomessa, jaan tukiryhmän kanssa tuhansia esitteitä marketeilla, toreilla ja vaalikaduilla, järjestän Mitä perheille kuuluu? -seminaarin, osallistun Varsinais-Suomen vihreiden sekä vihreiden naisten vaalistartteihin, täytän vaalikoneita, kirjoitan mielipiteitä ja teen yhdessä muiden vihreiden ehdokkaiden kanssa vaalivoittoa. Eniten toivon paljon hyviä kohtaamisia ja keskusteluja ihmisten kanssa, ne ovat vaalien tekemisessä ehdottomasti parasta. Päivitän nettisivuilleni säännöllisesti missä liikun – toivottavasti tavataan!

Meidän aikuisten tärkeimpiä tehtäviä maailmassa on huolehtia, ettei yksikään nuori syrjäytyisi ja että jokaisella lapsella olisi valoisa tulevaisuus. Vaikka moni ammattilainen tekee joka päivä antaumuksella töitä lasten ja nuorten hyväksi, yhteiset keinomme eivät ole olleet riittäviä. Turussa on 2 793 syrjään jäänyttä 15–29-vuotiasta.

Jokaisella syrjään jäävällä nuorella on liian iso inhimillinen ja taloudellinen hinta, jonka on laskettu olevan yli miljoona euroa. Tarvitaan politiikkaa, jolla kaikki pidetään kyydissä. Turussa on tämän vuoksi tehty toimenpideohjelma syrjäytymisen ehkäisemiseksi, josta päättäminen on yksi Turun kaupunginvaltuuston vuoden tärkeimmistä päätöksistä.Riski syrjäytymiselle syntyy erityisesti silloin, kun peruskoulun jälkeinen koulutus puuttuu. Syrjäytymisriski on myös valitettavan periytyvä; pitkäaikaistyöttömyys ja erilaiset ongelmat perheessä heijastuvat lapsiin. Siksi on tärkeää, että hyvinvointieroja tasataan jo varhaisessa vaiheessa suuntaamalla resursseja sinne, missä niitä erityisesti tarvitaan. Yksi Turun syrjäytymisen ehkäisyn toimenpiteistä onkin tasa-arvorahan kehittäminen perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa.

Koululla on oleellinen rooli lasten ja nuorten elämässä, koska siellä tavoitetaan kaikki. Kodin ja koulun vuorovaikutusta vahvistetaan mm. vanhempien vertaismentoroinnilla. Koulujen ympärille luodaan perhekeskuksia, joiden toimintamallia kehitetään jo valmistuneissa Syvälahdessa ja Ypsilonissa ja laajennetaan myöhemmin muualle kaupunkiin.

Nuorten lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin haetaan ratkaisuja lisäämällä yläkouluihin ja toiselle asteelle kymmenen psykiatrista sairaanhoitajaa ja kouluttamalla henkilökuntaa mielenterveydestä. Kynnystä hakea ja saada apua pyritään näin madaltamaan.

Myös vapaa-ajalla ja harrastamisella on tärkeä merkitys hyvälle elämälle. Turun toimenpiteisiin kuuluu Kimmoke-rannekkeen käytön laajentaminen työttömien perheenjäsenille, mikä mahdollistaa harrastamisen taloudellisessa niukkuudessa eläville lapsille ja nuorille. Yhteistyössä järjestöjen kanssa nuorille varmistetaan turvallinen aikuinen ja matala kynnys myös virka-ajan ulkopuolella.

Syrjäytymisen ehkäisyn ohjelmaa on kaivattu Turussa kipeästi. Jokainen syrjään jääneestä 2 793 nuoresta on liikaa.

Kolumni on julkaistu Turkulaisessa 26.1.2019

Minut on nimetty Varsinais-Suomen vihreiden ehdokkaaksi kevään 2019 eduskuntavaaleihin.

Päätös ehdokkaaksi lähtemisestä kypsyi tällä kertaa pitkään ja pohditutti paljon. Mihinkään ei kuitenkaan ole kadonnut se palo, jonka vuoksi ikinä olen lähtenyt vihreiden ehdokkaaksi vaaleihin: maailma tarvitsee nopeita, kauas kantavia, kunnianhimoisia päätöksiä. Olen valmis ja halukas tekemään töitä sen eteen, että niitä päätöksiä saadaan aikaan.

Pitkä harkinta johtui siitä, että olen ollut eduskuntavaaliehdokkaana jo kolme kertaa sekä myös kolme kautta varakansanedustajana. Mietin, pitäisikö nyt suunnata maailmanparannustarmoa toisaalle. Olen saanut kuluneiden vuosien aikana hienoja mahdollisuuksia vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin niin Turun kaupunginvaltuustossa kuin työelämässä sote-alalla, jossa Norio-keskuksemme tarjoaa tietoa ja tukea perheille, joissa lapsella on jokin harvinainen sairaus. Työni on motivoivaa, kuten myös tehtäväni valtuuston puheenjohtajana, jossa olen saanut paitsi edustaa rakasta kotikaupunkiani, myös olla vaikuttamassa siihen, että Turku on Suomen kunnianhimoisin ilmastokaupunki, jossa tehdään lähiöohjelmaa, ajetaan tunnin junaa ja huolehditaan subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen.

Poliittinen keskusteluilmapiiri ei ole ollut minusta viime vuosina kovin mieltä ylentävää. Monimutkaisten asioiden nopea mustavalkoistuminen ja julkisen keskustelun tuottama paine asettua ääripäihin on usein turhauttavaa. Tämäkin ajatus pyöri paljon ehdokkuuspohdinnoissani. Sen edessä en kuitenkaan suostu lannistumaan. En suostu siihen, että poliittinen kulttuuri, julkisuuspaine ja anonyymit keskustelupalstat vievät ihmisiltä halut ajaa yhteisiä asioita, niitä asioita, jotka takaavat meille elinkelpoisen pallon ja kaikille kuuluvan hyvinvoinnin. Pohdintojeni aikana taistelutahtoni on noussut: emme saa lannistua politiikan lieveilmiöiden edessä, koska se, miksi tätä tehdään, on paljon tärkeämpää.

Taistelutahtoni on noussut myös vihreän aatteen puolesta. Politiikan ulkopuolelta kumpuavat, vihreää puoluetta vahingoittaneet kohut ovat saaneet minut entistä enemmän haluamaan vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi nostamaan esiin vihreiden ajatusten tärkeyttä. Meidän pitää tehdä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa, torjua eriarvoisuutta ja rakentaa Suomea sellaiselle tasa-arvoiselle koulutukselle, jolle maamme menestys on perustunut. Emme voi jättää näiden laskua tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tästä lopulta on kysymys: vihreä aate on minulle rakas ja haluan tehdä töitä sen viemiseksi päätöksiin. Siksi olen jälleen eduskuntavaaliehdokkaana.

Tämän syksyn aikana kolme ihmistä on vaikuttanut pohdintoihini merkittävästi: Touko Aallon vetäytyminen puolueen puheenjohtajan tehtävästä sairautensa vuoksi liikutti minussa jotain syvästi. Vihreät näyttäytyi minulle joukkueena, joka on haavoittuvien puolella ja tiesin haluavani olla siinä työssä vahvasti mukana. Ville Niinistön ilmoitus siitä, ettei hän enää asetu eduskuntavaaliehdokkaaksi, asetti Varsinais-Suomen vihreiden vaaliasetelmat tietysti kokonaan uuteen uskoon, mikä innosti myös lähtemään mukaan. Päätöksen omasta ehdokkuudestani olin tehnyt jo ennen tätä, mutta Villen ilmoitus vahvisti sen. Yksi ilta keskellä kiivaimpia ehdokkuuspohdintojani luimme tyttäreni kanssa iltasaduksi Sankaritarinoita tytöille -kirjasta tarinan Helvi Sipilästä. ”Ei ole oikein jättää ajamatta asioita kun tilaisuus tarjoutuu”, Helvi lausui minulle kirjan sivulla. Sanoin tyttärelleni, että Helvi on kyllä ihan oikeassa. Olen hirveän kiitollinen vihreille tilaisuudesta, joka minulle on tarjottu. Ja ehdolla eduskuntaan. Tervetuloa mukaan hommiin 💚

Vaalien jälkeen ei ole ikinä ennen tuntunut tältä, vaikka olen ollut ehdokkaana vaaleissa kahdeksan kertaa viimeisen 12 vuoden aikana. Vihreiden vaalivoitto ja sen tuoma mahdollisuus muuttaa Turkua ja muita kuntia tuntuu niin upealta! Suuri kiitos jokaisesta 1087 äänestä! Työ Turun kaupunginvaltuustossa jatkuu.

Tänään äänestetään kunnille uudet valtuustot, jotka päättävät niiden asioista seuraavat neljä vuotta. Eniten toivon, että nämä asiat kiinnostaisivat mahdollisimman monia kuntalaisia, sillä kyse on ihan tavallisesta arjesta: mihin rakennetaan taloja ja pyöräteitä, missä on viheralueita ja leikkipuistoja, kuinka suuret ryhmät kouluissa ja päiväkodeissa on, ovatko kirjastot auki joka päivä, jäädytetäänkö luistelukentät talvisin, saavatko pienituloiset edulliset harrastusmahdollisuudet, rakennetaanko uusille asuinalueille riittävät palvelut… Jos ei anna ääntään, joku muu päättää näistä asioista omasta puolesta ja tuo joku muu voi olla niistä ihan eri mieltä.

Gallupit ovat luvanneet vihreille nousua koko maassa, myös Turussa. Tänään voidaan tehdä vihreää historiaa, mutta vain, jos kaikki kannattajat antavat äänensä. Jos vihreät nousevat Turussa nykyistä suuremmaksi puolueeksi, sen poliittiset tavoitteet nousevat myös merkittävämpään asemaan. Näihin poliittiisiin tavoitteisiin voi tutustua vaaliohjelmassamme.

Ääni vihreällä ehdokkaalle on ääni vihreälle muutokselle, isojen valtapuolueiden vuosikymmeniä vanhan liiton heikkenemiselle. Ääni vihreälle ehdokkaalle on ääni kestävälle politiikalle, jossa ei haluta jättää tuleville sukupolville ekologisia, sosiaalisia eikä taloudellisia velkoja.

Turussa on sata mainiota vihreää ehdokasta, joita voi äänestää numeroilla 120-219. Minua voi äänestää numerolla 184. Minua äänestämällä saa kokeneen ehdokkaan, joka on viime vuosina istunut neuvottelupöydissä sopimassa esimerkiksi sellaisista asioista kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttäminen Turussa, Hämeenkadun pyörätien rakentaminen tai Perno-Pansion alueen kehittäminen. Olen yhteistyökykyinen ja innokas kehittämään rakasta Turkua. Tunnen varsinkin lapsiperheiden arkea ja ruuhkavuosien haasteita, joita kunnissa voidaan helpottaa. Työssä toimin sote-alalla kehitysvammaisten ja harvinaissairaiden palvelujen parissa. Olen perehtynyt erityisesti lapsia, liikennettä, ilmastopolitiikkaa, lähiöitä, keskustan kehittämistä ja kulttuuria koskeviin kysymyksiin, mutta 12 kuntapolitiikkavuoden aikana olen saanut olla mukana ihan kaikenlaisten asioiden ratkomisessa. Kaksi viimeistä vuotta olen vaikuttanut konsernijaoston puheenjohtajana Turun yhtiöiden omistajaohjauksessa.

Jos kaipaat Turussa muunlaista vihreää ehdokasta, voin suositella listaltamme ihan jokaista! Sieltä löytyy lisäkseni kahdeksan istuvaa, valtavan taitavaa nykyvaltuutettua, yksi puolueen puheenjohtaja, yksi entinen kansanedustaja, noin 40 erilaisissa muissa kunnallisissa luottamustehtävissä vaikuttanutta huippuehdokasta ja noin 50 ihan uutta supertähteä. Valinnanvaraa siis löytyy. Toivottavasti jokainen löytää sieltä juuri itselleen sopivan ehdokkaan. Olemme hyvin samanmielisiä perusasioista, joten jos oma ehdokas ei pääsekään läpi, se ei haittaa, sillä ääni päätyy joka tapauksessa puolueen hyväksi.

Tänään jännitetään! Iloista vaalipäivää!

Olen ollut Turun kaupunginvaltuustossa kolme kautta eli yli 12 vuotta ja taas olen sinne ehdolla. Miksi? Koska tuntuu siltä, että viimeisen vuosikymmenen aikana kaupunki on mennyt hyvään suuntaan, mutta moni asia on vielä kesken. Koska tuntuu siltä, että voisin hyödyntää kokemustani ja että jaksan innostua edelleen niistä samoista asioista, joiden vuoksi alunperin koko hommaan lähdin.

Mitä sitten olen saanut valtuustossa aikaan? Tietenkään en yksin mitään, politiikka ei ole sooloilua. On kuitenkin tukku asioita, joita olen ja joita vihreissä olemme olleet mukana tuuppimassa eteenpäin, edesauttamassa ja päättämässä. Tein listausta viimeisen 12 vuoden ilon ja ylpeyden aiheista, se olkoon jonkinlainen tilinpäätös menneistä valtuustovuosista. Näiden asioiden lisäksi on tapahtunut toki paljon muutakin, viime vuosina Turku on mennyt kokonaisuudessaan monella mittarilla eteenpäin ja talouden sarallakin näyttää vihdoin vähän valoisammalta. Tässä kuitenkin nostoja erityisesti niistä teemoista, joiden parissa olen työskennellyt:

Lapset ja perheet:

• Turku säilytti subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja päivähoidon ryhmäkoot, vaikka valtakunnan tasolla näitä heikennettiin.
• Kouluverkkopäätöstä tehdessä huolehdittiin siitä, että pienimpien koululaisten lähikoulut säilyivät.
• Kunnallisen päiväkotiverkon kattavuudesta on huolehdittu samalla, kun yksityisiä toimijoita on tullut lisää. Ajoimme aktiivisesti Raunistulan ja Portsan uusien päiväkotien toteuttamista kunnan omina päiväkoteina.
• Päivähoiden palveluseteliin siirryttäessä huolehdimme vihreissä pelisääntöjen muuttamisesta sellaisiksi, ettei syntyisi kahden kerroksen päiväkoteja. Palvelusetelissä huomioitiin mm. sisarusalennus samalla tavalla kuin kunnan päiväkodeissa.
• Tuoreena päätöksenä esikoulupaikkoja oltiin siirtämässä pois yksityisistä päiväkodeista. Olimme aktiivisia siinä, etteivät lapset joudu vaihtamaan sekä päiväkodista eri eskariin että eskarista eri kouluun perheiden tahdon vastaisesti.
• Perusopetuksen budjettia on kasvatettu pohjaesityksestä useita kertoja riittävän pienten ryhmäkokojen ylläpitämiseksi.
• Pieni yksityiskohta: aloitteeni pohjalta kaupungin päiväkodeissa sallittiin kestovaippojen käyttö vastoin alkuperäistä ohjeistusta.
• Yksi merkittävin päätös koko valtuustourallani on ollut kaudella 2009-2012 tehty lisäpanostus ennaltaehkäisevään perhetyöhön, jolla on pystytty vähentämään pienten lasten huostaanottoja.
• Olen tehnyt aloitteen lasten leikkipaikan toteuttamisesta keskustaan ja ylipäänsä keskikaupungin vetovoiman kasvattamisesta lapsiperheiden näkökulmasta. Tämä asia on vielä vaiheessa.

Liikenne, ilmasto ja ympäristö:

• Turun keskustan pyörätieverkko on edennyt hitaasti, mutta edennyt kuitenkin vihreiden mittavan ponnistelun tuloksena: nykyisin Uudenmaankadulta pääsee Hämeenkatua ja Kirjastosiltaa pitkin Kaupptorille joutumatta taluttamaan välillä. Tuureporinkadun pyörätie on toteutettu ja Humalistonkadun pyörätien toteutus alkaa tänä vuonna. Pyöräparkkeja on toteuttu lukuisiin kohteisiin ja kaupunkipyöräjärjestelmän tuomisesta Turkuun päätettiin juuri.
• Bussien käyttö on suositumpaa kuin 12 vuotta sitten, koska Föliä on kehitetty niin määrätietoisesti seudulliseksi toiminnaksi. Olemme puskeneet eteenpäin myös runkobussijärjestelmää, joka toteutuu vuoteen 2020 mennessä. Valtuusto on päättänyt, että Turkuun tulee joko raitiotie tai superbussi, jotka molemmat ovat joka tapauksessa merkittäviä parannuksia joukkoliikenteeseen.
• Ensimmäiset sähköbussit ovat aloittaneet ja sähköautoilua on helpotettu uusilla latauspisteillä.
• Turku on päättänyt olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä ja tätä varten on tänä vuonna perustettu kärkihanke.
• Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty vuoden 1990 tasosta noin 30 %.
• Skanssiin on päätetty toteuttaa ekokaupunginosa.

Kulttuuri:

• Vaikka rahaa on ollut käytössä niukkenevasti, kirjastojen aukioloa on pystytty kasvattamaan itsepalvelun myötä.
• Teatteri ja orkesteri ovat nousseet viime vuosina oikeiden päätösten ansiosta uuteen kukoistukseen.
• Logomo! Yksi hienoimmista investoinneista Turussa, joka on kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen alkanut elää omaa elämäänsä luovan talouden keskuksena.
• Koko kulttuuripääkaupunkivuosi onnistui ja jätti jälkeensä uusia toimintatapoja.
• Kaupunki järjesti yhdessä vaiheessa erittäin hankalaksi muodostuneen taiteilijoiden työtilakysymyksen Pääskyvuoren kasarmin, Logomon ja Barkerin tilojen avulla melko hyvälle mallille.
• Pieni yksityiskohta: oman kulttuurilautakuntapuheenjohtajuuteni aikana toimimme aktiivisesti sen eteen, että Turkuun saadaan vaihtoehtoisen elokuvan esitystila, mikä lopulta toteutui Logomossa.

Hyvinvointi:

• Terveyskeskuksissa on säilytetty pienituloisimpien maksuvapautukset lukuisista poistoesityksistä huolimatta.
• Vanhustenhoidon uudet yksiköt ovat vihdoin valmistumassa.
• Eviva-hankkeella luotiin uusi toimintamalli, jolla pyritään löytämään aktiivisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia erityisesti kaikkein passiivisimmille kaupunkilaisille.
• Vähävaraisimmille kaupunkilaisille on luotu Kimmoke-ranneke kulttuurin ja liikunnan harrastamista varten.
• Liikuntainvestoinneilla on lisätty turkulaisten mahdollisuuksia huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Impivaaran uimahalli ja Samppalinnan maauimala on remontoitu uuteen uskoon ja jokirannan kävelyreiteistä on tullut tosi upeita.

Kaupunkisuunnittelu:

• Kun tulin valtuustoon, vihreät puhuivat paljon tiiviistä kaupunkirakenteesta ja keskustan lähelle kaavoittamisesta. Muiden puheissa esiintyi pääasiassa omakotiasuminen saarilla. Tänään keskusta-asuminen on yhä suositumpaa ja monet tuolloin puheissa olleet hankkeet ovat tulleet tai tulossa todeksi: Linnakaupunki, Linnafältti, Kupittaa, Itäharju, Telakkaranta…
• Kaupunkirakenteen tiivistämisen yhteydessä olemme puolustaneet lähimetsiä, joskus onnistuneesti, joskus vähemmän onnistuneesti.
• Satava-Kakskerran saarten kaavoituksessa on menty ympäristön kannalta huomattavasti kestävämpään suuntaan alkuperäisistä suunnitelmista.
• Keskustan kehittyminen on odottanut pitkälti toriparkkipäätöstä, mutta paljon hyvääkin on tapahtunut: jokirannat ovat jatkuvasti elävöityneet, Kirjastosilta on lisännyt uuden ja vanhan Turun yhteenkuuluvuutta ja Vähätorista on tullut hieno ajanviettopaikka. Fortuna-kortteli on ottanut vihdoin ensimmäisiä askeleitaan eteenpäin.
• Kupittaan puistossa on uusittu ihana liikennepuisto. Vanhan patsaspuiston tultua elinkaarensa päähän lapset ja taiteilijat suunnittelivat sen tilalle uuden puiston. Kupittaan puisto on muutenkin yksi parhaista paikoista Turussa!
• Kupittaalle on tulossa kokonainen kampus. Tämä on merkittävä päätös koko kaupungille.
• Graffittikolmiot ja paraikaa pystytettävät julkiset ilmoitustaulut ovat hienoja lisiä kaupunkitilassa.
• Rakennussuojelussa olemme olleet vihreissä aktiivisia, mutta useimmiten emme ole onnistuneet. Poikkeuksiakin onneksi on!
• Yksityiskohtana mainittakoon tässä aloitteeni kaksista liikennevaloista, jotka molemmat ovat toteutuneet: yhdet Aurakadun ja Läntisen rantakadun risteyksessä ja toiset Kerttulinkadun ja Itäisen Pitkäkadun risteyksessä.

Kuntavaalit pidetään 9.4. Niissä on mahdollista tehdä Turusta vihreä – tavoitteenamme on olla kaupungin suurin puolue.

Olen ollut kaupunginvaltuutettuna 12 vuotta ja saanut työskennellä monien tärkeiden vihreiden tavoitteiden eteen – ja myös nähdä osan niistä tulevan todeksi.

Turku on sitoutunut olemaan hiilineutraali 2040, keskustan pyörätieverkkoa on kasvatettu, joukkoliikenteessä kehitetään runkobussilinjoja, ensimmäiset sähköbussit aloittivat viime vuonna ja raitiotie on selvityksen loppuvaiheessa, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokoja ei ole lukuisista esityksistä huolimatta kasvatettu, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei luovuttu, terveyskeskusmaksuvapautukset ovat edelleen voimassa, vähävaraisille ja iäkkäille on luotu edullinen kulttuuri- ja liikuntaranneke, osallisuutta asuinalueilla on kehitetty, pienten lasten huostaanotot ovat vähentyneet, Aurajoen rannoista on tullut koko ajan viihtyisämpi alue, kirjastojen aukioloja on pystytty lisäämään, Logomosta luotiin uusi luovan talouden keskus, avustusjärjestelmä uudistuu juuri, kulttuuritiloja on korjattu ja suunniteltu korjattaviksi…

Joissain asioissa eteneminen on ollut palkitsevaa. Sitten on asioita, joiden eteen pitää vielä paiskia töitä. Työttömyys on vielä iso ongelma, asuinalueiden eriarvoistumiskehitykseen ei ole pystytty riittävästi puuttumaan, pyörätieverkko on keskustassa edelleen puutteellinen, energiantuotannossa ollaan riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja ydinvoimassa roikumme edelleen mukana, raitiotiestä ei ole päätöstä, keskustaa ei ole vielä juurikaan kehitetty, sillä se on jäänyt toriparkkikahnausten jalkoihin, Aurajoesta puuttuu hiekkaranta ja uimala, keskustaan ei ole rakennettu lasten leikkipaikkaa, nuorten pahoinvointiin ja mielenterveysongelmiin kaivataan parempia ratkaisuja ja kulttuurin ja taiteen kentällä vapaan kentän toimintaa voitaisiin vieläkin helpottaa.

Koska työ on vielä kesken, olen innolla ja palolla mukana huhtikuun vaaleissa.

Seuraavat vaalit ovat jälleen edessä. Huhtikuussa 2017 käydään kuntavaalit, joissa Turulle valitaan uusi kaupunginvaltuusto – viimeinen valtuusto, joka päättää hetken aikaa myös sosiaali- ja terveysasioista. Seuraavan vaalikauden aikana sote siirtyy maakuntiin, minkä jälkeen kunnat luodaan tavallaan uudestaan. Minkälaisia ovat tulevat kunnat? Sitä toivoisin voivani olla mukana määrittelemässä.

Turun pitäisi ainakin olla elinvoimainen ja katsoa eteenpäin: kaupungissa on nyt paljon pöhinää telakan, uusien asukkaiden, yleiskaavan ja uuden rakentamisen tiimoilta. Olemme tällä kaudella pystyneet pitämään kiinni paljosta hyvästä, kuten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja päivähoidon ja opetuksen ryhmäkoosta, vaikka maan hallitus on niitä yrittänyt murentaa. Ensi kaudella tarvitaan roheutta tehdä isoja päätöksiä, kuten lisätä Turun vetovoimaa raitiotiellä, matkakeskuksella, kampuksella ja keskustan kehittämisellä. Tarvitaan halua säilyttää luontoympäristöjä täydennyrakennettaessa ja tehtäessä saarten kaavoja. Tarvitaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jolla päästään tämän valtuuston asettamaan hiilineutraali Turku 2040 -tavoitteeseen. Tarvitaan lisää pyöräteitä ja kävelyalueita, leikkipaikka keskustaan ja lisää elämää Wanhaan Turkuun. Vaikka sote-asiat häviävät kaupungista maakuntaan, pitää Turussa entistä painokkaammin satsata ihmisten hyvinvointiin huolehtimalla viihtyisästä elinympäristöstä, liikuntapaikoista, kulttuurin harrastamisen mahdollisuuksista ja yhteistyöstä vaikkapa koulujen, nuorisotyön ja lastensuojelun välillä. Tarvitaan kaupunki, jossa kaikenikäiset viihtyvät entistä paremmin ja jonne matkailijat haluavat tulla.

Kaikista näistä syistä olen jälleen kuntavaaliehdokkaana Turussa. Haluni tehdä parempi, vihreämpi Turku on vain kasvanut 12 valtuustovuoteni aikana. Odotan jo innolla kevään vaaleja – tehdään Turusta taas pykälän verran vihreämpi!