Köyhyyteen ei ole varaa

 

Pienten tuloerojen maissa asuu onnellisempia ihmisiä, tehdään vähemmän rikoksia, on korkeampi eliniän odote, pienempi lapsikuolleisuusaste, suurempi lukutaitoaste ja vähemmän terveysongelmia (Wilkinson & Pickett 2009). Kyse ei ole bkt:n suuruudesta, vaan nimenomaan siitä, miten vauraus jaetaan. Tiedämme siis, että tuloeroja pitää kaventaa. Köyhyyteen ei ole varaa.

Samalla tiedämme, että pienituloisuusaste on Suomessa viime vuosina kasvanut ja köyhyys joissain väestöryhmissä lisääntynyt. Erityisesti köyhyydestä kärsivät pitkäaikaistyöttömät, kansaneläkkeellä elävät, opiskelijat ja yhden huoltajan perheet. Mitä köyhyyden vähentämiseksi sitten pitäisi tehdä?

Verotus on tärkein keino valuttaa rikkaiden rikkautta koko yhteiskunnan hyödyksi. Oikeudenmukainen yhteiskunta tarvitsee oikeudenmukaista verotusta ja tulonsiirtoja. Perintö- ja varallisuusverojen kaltaisia rikkaiden verotuselementtejä ei pitäisi hylätä. Verotuksen lisäksi tarvitaan muutoksia sosiaaliturvassa, sillä nykyinen sosiaaliturva muodostaa kannustinloukkuja, on monissa tapauksissa kiinni hakijan tiedoista ja aktiivisuudesta ja kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti.

Suomessa tarvitaan perustulo, joka takaa kaikille saman minimitoimeentulon, 560 euroa kuukaudessa verottomana. Se on tasapuolinen niin nykyistä minimityöttömyysturvaa, -vanhempainrahaa kuin opintotukea saaville. Eläkeläisille on oma takuueläkejärjestelmänsä, joten he eivät kuuluisi perustulon piiriin. Perustulo ei muodosta loukkuja, sillä sen päälle voi tienata vähän tai paljon lisää ilman että pitää laskea tämän vaikutuksia perusturvaan. Kun tulot kasvavat isommiksi, perustulo leikkautuu verotuksella pois.

Perustulon lisäksi tarvitaan edelleen myös sitä täydentävää asumis- ja toimeentulotukijärjestelmää. Työllisyyden lisäämiseksi tarvitaan perustulon lisäksi uusien alojen tukemista ja aktiivisia työllistämistoimenpiteitä. Köyhät lapsiperheet tarvitsevat mm. lasten harrastuksille korvamerkittyä toimeentulotukea, jotta lapset eivät syrjäytyisi kaveriporukoista ja yhteiskunnasta siksi, että heillä ei ole mahdollisuutta harrastaa. Kouluissa tukea pitää suunnata positiivisen diskriminaation periaatteen mukaan erityisesti sinne, missä sitä eniten tarvitaan, jotta kaikki lapset voisivat opiskella ja kouluttautua haluamilleen aloille taustoistaan riippumatta.

Köyhyyttä pystytään torjumaan, kun niin halutaan.

teemakuva

Luonnonsuojelun pitää olla aina politiikan tavoitteena

Vihreitä on toisinaan syytetty luonnonsuojelun unohtamisesta muiden asioiden vallatessa alaa poliittisella agendalla. Luonnonsuojelu on kuitenkin aina vihreyden ytimessä – tästä todisteena kirjoitimme varsinaissuomalaisten vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa yhteisen luonnonsuojelupamfletin Vahva luontoni.

Oma kirjoitukseni kumpuaa ajalta, jolloin minusta tuli vihreä:

Madagaskarin vaaleanpunainen merikotilo

”Unelmoin maailmasta, jonka ihmiset tahtovat pelastaa Madagaskarin vaaleanpunaisen merikotilon sen itsensä tähden, ei siksi että siitä sattuu saamaan syöpälääkettä ihmisille.”

Luin yllä olevan sitaatin 16-vuotiaana kirjasta Children’s State of the Planet Handbook. Muistan hetken kristallinkirkkaasti. Olin silloin Luonto-Liiton kesäleirillä ohjaajana. Olin huumaantunut aamukasteisesta kesäaamusta, seurannut muurahaiskeon elämää ja havainnoinut meren saasteita yhdessä leiriläisten kanssa, mutta nimenomaan Madagaskarin vaaleanpunainen merikotilo asetti luonnonsuojelun ajatuksissani uusille urille. Sitaatti huusi luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä.

Luonnon monimuotoisuus on köyhtynyt nopeasti ja monessa tapauksessa peruuttamattomasti. Se on tullut uhatuksi ihmisen vallatessa itselleen yhä suurempaa alaa maapallolta. Ihmisten lisääntyessä viljelyyn tarvitaan lisää maapinta-alaa. Kaupunkien kasvaminen pienentää ja pirstaloi luonnontilaisia alueita ja niiden eliöstö yksinkertaistuu. Metsien kestämätön käyttö, raivaus ja ilmaston lämpeneminen supistavat maailman monimuotoisimpia trooppisia alueita. Vesien eliölajit taas vähenevät mm. liikakalastuksen, rehevöitymisen ja happamoitumisen seurauksena.

Mitä väliä tällä kaikella sitten on? Toisinaan vaikuttaa siltä, että kaikille ei ole itsestään selvä, että elämme tiukassa riippuvuussuhteessa luonnon kanssa. Esimerkiksi vaalikoneissa kysytään, pitäisikö luonto vai talous asettaa etusijalle, jos nämä ovat ristiriidassa. Tämä on hullua: taloudelliset voitot tehdään hyvin lyhyellä tähtäimellä, jos ne tehdään luonnon kustannuksella. Luonnon köyhtymisellä on laskettu olevan vakavat taloudelliset seuraukset: nykyvauhdin on arvioitu voivan aiheuttaa biljoonien dollareiden kustannukset vuoteen 2050 mennessä.

Ihminen hyötyy luonnon monimuotoisuudesta niin viihtyvyys- kuin talousnäkökulmastakin tarkasteltuna. Tämän välinearvon lisäksi luonnolla on kuitenkin myös itseisarvo. Jokaisella eliölajilla on paikkansa ekosysteemissä, vaikka ihminen ei siitä hyötyisi tai olisi edes tietoinen sen olemassaolosta. Miksi ihminen olisi oikeutettu hävittämään muita eliölajeja, joiden kanssa planeettamme jaamme?

Luonnon monimuotoisuudesta voidaan huolehtia, jos niin halutaan. Luonnonvarojen kestävä käyttö merkitsee sitä, että niiden hyödyntämisen jälkeenkin jäljelle jää uusiutumiskykyinen luonto – seuraavia ihmissukupolvia varten ja luonnon itsensä tähden. Luonnon monimuotoisuuden suojelun pitää olla aina politiikan tavoitteena.

Madagaskarin vaaleanpunaiselta merikotilolta voidaan saada syöpälääkettä, mutta sen pelastaminen on tärkeää joka tapauksessa.

Ennakkoilmoitus vaalirahoituksesta

Vihreiden periaatteisiin kuuluu läpinäkyvyys ja avoimuus päätöksenteossa. Siksi pidämme tärkeänä myös vaalirahoituksen ilmoittamista ennen ennakkoäänestyksen alkua. Vaalirahoitusilmoitus täsmentyy vielä vaalien jälkeen, mutta ennakkoilmoituksesta saa käsityksen siitä, kuinka suurista rahoista kampanjassa on kyse, mistä rahat tulevat ja mihin ne menevät.

 

Tässä on oma vaalirahoituksen ennakkoilmoitukseni.

Vaalikampanja on käynnistetty

elina ja janina

Vaalikampanja startattiin onnistuneesti viikonloppuna tukikävelyporukan ja Janina Anderssonin kannustavien sanojen voimalla. Olipa mukava jakaa ensimmäisiä vaaliesitteitä ja vaihtaa sananen ohikulkijoiden kanssa. Julkaisen nyt kampanjakalenterini ja päivitän sitä vaaleihin asti. Jos haluaa tulla livenä juttelemaan, siitä voi tarkistaa missä milloinkin liikun. Tavataan turuilla ja toreilla parin seuraavan kuukauden aikana!

Liikettä eteenpäin – kampanja käyntiin!

Avaan eduskuntavaalikampanjani lauantaina 14.2. kävelytapahtumalla, sillä Suomi tarvitsee liikettä eteenpäin: uutta työtä, perustuloa, köyhyyden ehkäisyä, varhaisempaa apua lapsiperheille, uutta energiaa ja lisää raiteita.

Ryhmäliikunnanohjaaja Riitta Luoma vetää alkulämmittelyn Turussa Samppalinnanmäellä kello 12. Tästä lähdemme yhdessä tukikävelylle Aurajoen rantaan. Kävely päättyy Apteekkimuseon eteen, jossa avataan vaalikampanja kahvitarjoilun merkeissä kello 13. Mukana liikkeessä on Turun liikuntalautakunnan puheenjohtaja, entinen kansanedustaja Janina Andersson.

Tukikävelyn vapaaehtoisen tukisumman 25 euroa voi maksaa kampanjalle täällä.

Tervetuloa mukaan. Käynnistetään yhdessä liike eteenpäin!

Vuosikatsaus 2014

Koulut, päiväkodit, talous ja toriparkki kunnallispolitiikan keskiössä

Vuonna 2014 toimin toista vuotta Turussa valtuuston toisena varapuheenjohtajana ja neljättä ja viimeistä vuotta vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana. Näistä näkövinkkeleistä katsottuna vuonna 2014 Turussa puhuttiin erityisen paljon kouluista ja päiväkodeista. Saimme neuvoteltua ryhmäkokojen vähennykset pois vuoden 2014 budjetista siten, että kasvatus- ja opetuslautakunta sai itse etsiä vaihtoehtoisia säästökohteita. Lukuvuonna 2014-15 suuremmilta opettajakarsinnoilta säästyttiinkin. Kuluvan vuoden budjetista päätettäessä oltiin jälleen saman kysymyksen äärellä. Saimme neuvoteltua miljoona euroa lisää opetukselle; opettajien määrää joudutaan karsimaan, mutta ei niin paljon kuin alun perin oli suunnitteilla. Suunnitellut koulujen lakkautukset peruttiin kaikkien puolueiden yhteisymmärryksestä. Tästä suurin kiitos kuuluu aktiivisille kaupunkilaisille. Kävin itsekin keskustelutilaisuuksissa, päiväkotivierailuilla ja koulukävelyillä ja vastasin kymmeniin sähköposteihin. Sivistystoimen palveluverkossa suljettaviksi esitetyistä päiväkodeista suuri osa päätettiin pitää kaupungin toiminnassa jatkossakin. Osa päätettiin sulkea, koska myös päivähoitoverkkoa on pystyttävä tarkastelemaan yritettäessä tehdä samoja palveluja vähemmällä rahalla.

Vuoden aikana selvisi, että valtionosuusleikkaukset osuvat Turkuun erityisen pahasti. Talouden niukkuus leimasi vuotta muutenkin kuin sivistystoimen osalta. Elokuussa päätettiin uudistusohjelma 2:sta, jolla pyritään pureutumaan kysymykseen pintaa syvemmältä. Pitkään hiottu kaupungin strategia valmistui kesäkuussa. Siihen oltiin kaikissa puolueissa jokseenkin tyytyväisiä, mekin saimme sinne monia tärkeitä asioita hiilineutraalista kaupungista päivähoitopalveluiden kattavuuteen. Erityisesti tällaisina taloudellisina aikoina strategiaa ei saisi unohtaa: kaupunki voi loistaa vain suuntaamalla kohti hyvin suunniteltua tulevaisuutta ja muistamalla investoida siihen. Vuoden aikana puhuttiin runsaasti myös valmistuneesta kuntajakoselvityksestä, tekeillä olevasta sote-uudistuksesta, kiinteistöliikelaitoksen hankkeiden onnistumisesta ja välillisestä omistamisesta. Ehkä näistä riittää enemmän tuloksellista raportoitavaa seuraavana vuonna.

Valtuusto hyväksyi viime vuonna 15 asemakaavaa, joista 13:n takana vihreät seisoivat. Ei voida siis mitenkään väittää, että vihreät vastustavat kaikkea kaavoittamista, vaikka erityisesti sdp:n ryhmäpuheenjohtaja näin mielellään tekeekin. Eri mieltä enemmistön kanssa olimme Vänrikinkadun kaavasta, jossa ainutlaatuiseen miljööseen sijoitettiin mielestämme sopimaton talomassa ja Ruissalon Y-hovin kaavasta, jossa yhdyimme hyvin pienessä kaavallisessa yksityiskohdassa ympäristönsuojelutoimiston kantaan. Kaavakysymyksistä kuumaksi perunaksi nousi loppuvuodesta jälleen toriparkki, joka saatettiin uuden valtuuston käsiteltäväksi meidän, vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja muutaman yksittäisen muun valtuutetun vaatimuksesta. Ensimmäisessä käsittelyssä maanalainen pysäköintilaitos olisi poistettu kaavasta yhden äänen enemmistöllä, mutta kokoomuksen ja sdp:n pyydettyä asia pöydälle kannatus saatiin seuraavaan kokoukseen käännettyä toisinpäin varajäsenten vaihtuessa. Näin ollen toriparkki säilyi kaavassa äänin 34-33 – jälleen kerran. Lisää ajatuksiani aiheesta täällä. Keskustan pyörätieverkko täydentyi Kauppiaskadun pyöräyhteydellä ja Hämeenkadun pyörätiellä. Ratikan suunnittelua päätettiin jatkaa.

 

Eduskuntavaalit – täältä tullaan

Viime vuonna alkoi myös tämänkeväisten eduskuntavaalien suunnittelu. Tulin valituksi vihreiden ehdokkaaksi jäsenäänestyksessä ja sain koottua upean tukiryhmän, johon mahtuu vielä ihmisiä mukaan, tervetuloa! Eduskuntavaaliteemoikseni valikoitui minulle tärkeitä asioita: työelämän muutos ja sen edellyttämät toimenpiteet kuten perustulo, tasa-arvoiset palvelut ja heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja perheitä tukeva politiikka, kestävämpi ilmastopolitiikka sekä tunnin juna ja pikaratikka. Suunnitelmat on pitkälti tehty, kevät on toteutuksen aikaa. Vihreiden gallupkannatus näyttää tällä hetkellä siltä, että kaksi paikkaa Varsinais-Suomesta on täysin mahdollista saavuttaa. Töitä tähän tarvitaan, tulkaa mukaan!

Isoja valtakunnallisia teemoja, joihin jollain tavalla vuoden aikana törmäsin itsekin, olivat samat sote-, kuntarakenne-, työllisyys- ja talousasiat, jotka näkyvät kuntapolitiikassa. Lisäksi Ukrainan tilanne toi turvallisuuden jälleen poliittisen keskustelun ytimeen. Isoin mieleeni jäänyt ilopilkku vuoden aikana oli tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen. Mikä mahtava kansanliikkeen voimannäyte!

 

Oma elämä, onko sitä?

On! Kuntapolitiikka vie paljon aikaa, mutta työ se ei ole (vaikka joskus näin kuvitellaan). Tein alkuvuonna valmiiksi monivuotisen väitöskirjaprojektini. Sain sen esitarkastukseen maaliskuun lopussa ja väittelemään pääsin kaikkien byrokratiakoukeroiden jälkeen syyskuun lopussa. Oli mahtavaa saada pitkään roikkunut homma valmiiksi. Työstä saatu kunniamaininta lämmittää myös mieltä pitkään, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä tosielämässä. Jätin viime vuonna yliopiston vähän haikeana, mutta geenejä ja perinnöllisyysneuvontaa (väikkärini aihe) en sentään kokonaan, sillä aloitin elokuussa työt Rinnekoti-Säätiön Norio-keskuksessa suunnittelijana. Teen kartoitusta harvinaista sairautta sairastavien tarvitsemista palveluista ja miten näitä voitaisiin tehokkaammin tehdä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin välillä. On ilo tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Elämä kaksilapsisen perheen äitinä tarjoaa myös aina omia ilon- ja haasteenhetkiään. Muuton jälkeen aloitettu uusi päiväkoti kavereineen, uudet harrastukset (kuljetuksineen ilman autoa, huoh), lähimetsät, oman pihan kesäilot, pienet reissut, ystävät, lähipiirin uudet vauvat, hyvät kirjat, tv-sarjat, joita voi katsella nykyään milloin haluaa, lenkit metsäpoluilla, kaikkea sen semmoista. Elämä on ollut hyvää. Toivottavasti taas tänä vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Miksi sitoa kaikkien toivoma keskustan elävöittäminen toriparkkiin?

Turun kaupunginvaltuusto päätti eilen pysyttää Kauppatorin maanalaisen pysäköintiluolan sallivan asemakaavan äänin 34-33. Toriparkki sai siis jälleen yhden äänen enemmistön, vaikka viime vaaleissa valitusta valtuustosta niukka enemmistö ilmoitti vaalien alla vastustavansa parkkia. Osa oli kuitenkin vaihtanut mielipidettään tai halukas pysymään vanhan valtuuston päätöksessä.

Turun keskusta kaipaa kipeästi kehittämistä. Tästä tuskin kukaan turkulainen on eri mieltä. Keskusta tarvitsee lisää kävelyalueita, viihtyisiä paikkoja välillä kävelykatu- kauppatori-jokiranta-historiallinen keskusta, tapahtumia, katukahviloita, pyöräteitä ja selkeämpiä pysäköintijärjestelyjä.

Minua on tässä toriparkkitiimellyksessä jäänyt todella paljon askarruttamaan, miksi tämä kaikki pitää sitoa toriparkkiin. YLE Turun vuonna 2013 tekemän selvityksen mukaan turkulaisista 20 % kannattaa toriparkkia. Valtuutetuista sitä kannattaa noin puolet, riippuen täysin valtuuston senhetkisestä kokoonpanosta. Mikä tolkku siinä on, että kärkihankkeeksi, johon sidotaan kaikki muu, otetaan maanalainen pysäköintiluola, joka jakaa kaupungin näin voimakkaasti kahtia?

Keskusta olisi jo nyt paljon elinvoimaisempi, jos olisi ymmärretty etsiä kompromissia, jolle löytyisi kaupungista vahvempi tuki. Pysäköinnin järjestämisessä olisi voitu harkita toria ympäröivien kortteleiden maanalaisten tilojen käyttöönottoa tai Louhen laajentamista ja sisään- ja uloskäyntien mietintää. Varmaan muitakin vaihtoehtoja olisi. Torin maanpäällinen kunnostus olisi saatu jo vuosia sitten alkamaan ja se olisi voinut olla se piristysruiske, jota keskustaan nyt peräänkuulutetaan. Piristysruiske voisi olla myös lasten kaupunkikeskustan kehittäminen luomalla lapsiperheille suunnattu sisä- tai ulkoalue keskustassa. Fortuna-korttelin kehittäminen, kävelykadun laajentaminen tai Vanhan Suurtorin elävöittäminen voisivat myös toimia tarvittavana piristeenä.

Aloitteeseeni lasten keskustan kehittämisestä vastattiin vuonna 2011, että keskusta on liian saasteinen ja meluisa paikka lapsille. Samaan aikaan tuota kehitystä lisätään kaavoittamalla tilaa parkkiluolalle, jonne ajetaan sisään torin kulmalta. Sellaista keskustaa minä en haluaisi ja ainakin puolet turkulaisista on kanssani samaa mieltä. Mielestäni keskustan kehittämisessä on vain yksinkertaisesti strategisesti tyhmä valinta ajaa toriparkkia kuin käärmettä pyssyyn, kun se raivostuttaa puolta turkulaisista niin paljon.

Olen miettinyt paljon, miten tästä poteroituneesta pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin. Yksi keino olisi antaa turkulaisten ratkaista toriparkin kohtalo kuntalaisäänestyksellä. Sen tulokseen pitäisi sitoutua puolin ja toisin. Koska tällaista ei ole järjestetty edes silloin, kun 12 000 ihmistä sitä valtuustolta vuonna 2009 vaati, se ei näyttäydy nytkään mahdollisuutena. Koska tähän mennesä on tehty päätös vain toriparkin mahdollistavasta kaavasta, jää itse hankkeesta päättäminen vielä tuonnemmaksi. Sen vastustaminen siis jatkuu. Keskustan kehittäminen ei etene. Viisaampikin tie olisi olemassa.