Liikettä eteenpäin – kampanja käyntiin!

Avaan eduskuntavaalikampanjani lauantaina 14.2. kävelytapahtumalla, sillä Suomi tarvitsee liikettä eteenpäin: uutta työtä, perustuloa, köyhyyden ehkäisyä, varhaisempaa apua lapsiperheille, uutta energiaa ja lisää raiteita.

Ryhmäliikunnanohjaaja Riitta Luoma vetää alkulämmittelyn Turussa Samppalinnanmäellä kello 12. Tästä lähdemme yhdessä tukikävelylle Aurajoen rantaan. Kävely päättyy Apteekkimuseon eteen, jossa avataan vaalikampanja kahvitarjoilun merkeissä kello 13. Mukana liikkeessä on Turun liikuntalautakunnan puheenjohtaja, entinen kansanedustaja Janina Andersson.

Tukikävelyn vapaaehtoisen tukisumman 25 euroa voi maksaa kampanjalle täällä.

Tervetuloa mukaan. Käynnistetään yhdessä liike eteenpäin!

Vuosikatsaus 2014

Koulut, päiväkodit, talous ja toriparkki kunnallispolitiikan keskiössä

Vuonna 2014 toimin toista vuotta Turussa valtuuston toisena varapuheenjohtajana ja neljättä ja viimeistä vuotta vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana. Näistä näkövinkkeleistä katsottuna vuonna 2014 Turussa puhuttiin erityisen paljon kouluista ja päiväkodeista. Saimme neuvoteltua ryhmäkokojen vähennykset pois vuoden 2014 budjetista siten, että kasvatus- ja opetuslautakunta sai itse etsiä vaihtoehtoisia säästökohteita. Lukuvuonna 2014-15 suuremmilta opettajakarsinnoilta säästyttiinkin. Kuluvan vuoden budjetista päätettäessä oltiin jälleen saman kysymyksen äärellä. Saimme neuvoteltua miljoona euroa lisää opetukselle; opettajien määrää joudutaan karsimaan, mutta ei niin paljon kuin alun perin oli suunnitteilla. Suunnitellut koulujen lakkautukset peruttiin kaikkien puolueiden yhteisymmärryksestä. Tästä suurin kiitos kuuluu aktiivisille kaupunkilaisille. Kävin itsekin keskustelutilaisuuksissa, päiväkotivierailuilla ja koulukävelyillä ja vastasin kymmeniin sähköposteihin. Sivistystoimen palveluverkossa suljettaviksi esitetyistä päiväkodeista suuri osa päätettiin pitää kaupungin toiminnassa jatkossakin. Osa päätettiin sulkea, koska myös päivähoitoverkkoa on pystyttävä tarkastelemaan yritettäessä tehdä samoja palveluja vähemmällä rahalla.

Vuoden aikana selvisi, että valtionosuusleikkaukset osuvat Turkuun erityisen pahasti. Talouden niukkuus leimasi vuotta muutenkin kuin sivistystoimen osalta. Elokuussa päätettiin uudistusohjelma 2:sta, jolla pyritään pureutumaan kysymykseen pintaa syvemmältä. Pitkään hiottu kaupungin strategia valmistui kesäkuussa. Siihen oltiin kaikissa puolueissa jokseenkin tyytyväisiä, mekin saimme sinne monia tärkeitä asioita hiilineutraalista kaupungista päivähoitopalveluiden kattavuuteen. Erityisesti tällaisina taloudellisina aikoina strategiaa ei saisi unohtaa: kaupunki voi loistaa vain suuntaamalla kohti hyvin suunniteltua tulevaisuutta ja muistamalla investoida siihen. Vuoden aikana puhuttiin runsaasti myös valmistuneesta kuntajakoselvityksestä, tekeillä olevasta sote-uudistuksesta, kiinteistöliikelaitoksen hankkeiden onnistumisesta ja välillisestä omistamisesta. Ehkä näistä riittää enemmän tuloksellista raportoitavaa seuraavana vuonna.

Valtuusto hyväksyi viime vuonna 15 asemakaavaa, joista 13:n takana vihreät seisoivat. Ei voida siis mitenkään väittää, että vihreät vastustavat kaikkea kaavoittamista, vaikka erityisesti sdp:n ryhmäpuheenjohtaja näin mielellään tekeekin. Eri mieltä enemmistön kanssa olimme Vänrikinkadun kaavasta, jossa ainutlaatuiseen miljööseen sijoitettiin mielestämme sopimaton talomassa ja Ruissalon Y-hovin kaavasta, jossa yhdyimme hyvin pienessä kaavallisessa yksityiskohdassa ympäristönsuojelutoimiston kantaan. Kaavakysymyksistä kuumaksi perunaksi nousi loppuvuodesta jälleen toriparkki, joka saatettiin uuden valtuuston käsiteltäväksi meidän, vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja muutaman yksittäisen muun valtuutetun vaatimuksesta. Ensimmäisessä käsittelyssä maanalainen pysäköintilaitos olisi poistettu kaavasta yhden äänen enemmistöllä, mutta kokoomuksen ja sdp:n pyydettyä asia pöydälle kannatus saatiin seuraavaan kokoukseen käännettyä toisinpäin varajäsenten vaihtuessa. Näin ollen toriparkki säilyi kaavassa äänin 34-33 – jälleen kerran. Lisää ajatuksiani aiheesta täällä. Keskustan pyörätieverkko täydentyi Kauppiaskadun pyöräyhteydellä ja Hämeenkadun pyörätiellä. Ratikan suunnittelua päätettiin jatkaa.

 

Eduskuntavaalit – täältä tullaan

Viime vuonna alkoi myös tämänkeväisten eduskuntavaalien suunnittelu. Tulin valituksi vihreiden ehdokkaaksi jäsenäänestyksessä ja sain koottua upean tukiryhmän, johon mahtuu vielä ihmisiä mukaan, tervetuloa! Eduskuntavaaliteemoikseni valikoitui minulle tärkeitä asioita: työelämän muutos ja sen edellyttämät toimenpiteet kuten perustulo, tasa-arvoiset palvelut ja heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja perheitä tukeva politiikka, kestävämpi ilmastopolitiikka sekä tunnin juna ja pikaratikka. Suunnitelmat on pitkälti tehty, kevät on toteutuksen aikaa. Vihreiden gallupkannatus näyttää tällä hetkellä siltä, että kaksi paikkaa Varsinais-Suomesta on täysin mahdollista saavuttaa. Töitä tähän tarvitaan, tulkaa mukaan!

Isoja valtakunnallisia teemoja, joihin jollain tavalla vuoden aikana törmäsin itsekin, olivat samat sote-, kuntarakenne-, työllisyys- ja talousasiat, jotka näkyvät kuntapolitiikassa. Lisäksi Ukrainan tilanne toi turvallisuuden jälleen poliittisen keskustelun ytimeen. Isoin mieleeni jäänyt ilopilkku vuoden aikana oli tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen. Mikä mahtava kansanliikkeen voimannäyte!

 

Oma elämä, onko sitä?

On! Kuntapolitiikka vie paljon aikaa, mutta työ se ei ole (vaikka joskus näin kuvitellaan). Tein alkuvuonna valmiiksi monivuotisen väitöskirjaprojektini. Sain sen esitarkastukseen maaliskuun lopussa ja väittelemään pääsin kaikkien byrokratiakoukeroiden jälkeen syyskuun lopussa. Oli mahtavaa saada pitkään roikkunut homma valmiiksi. Työstä saatu kunniamaininta lämmittää myös mieltä pitkään, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä tosielämässä. Jätin viime vuonna yliopiston vähän haikeana, mutta geenejä ja perinnöllisyysneuvontaa (väikkärini aihe) en sentään kokonaan, sillä aloitin elokuussa työt Rinnekoti-Säätiön Norio-keskuksessa suunnittelijana. Teen kartoitusta harvinaista sairautta sairastavien tarvitsemista palveluista ja miten näitä voitaisiin tehokkaammin tehdä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin välillä. On ilo tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Elämä kaksilapsisen perheen äitinä tarjoaa myös aina omia ilon- ja haasteenhetkiään. Muuton jälkeen aloitettu uusi päiväkoti kavereineen, uudet harrastukset (kuljetuksineen ilman autoa, huoh), lähimetsät, oman pihan kesäilot, pienet reissut, ystävät, lähipiirin uudet vauvat, hyvät kirjat, tv-sarjat, joita voi katsella nykyään milloin haluaa, lenkit metsäpoluilla, kaikkea sen semmoista. Elämä on ollut hyvää. Toivottavasti taas tänä vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Miksi sitoa kaikkien toivoma keskustan elävöittäminen toriparkkiin?

Turun kaupunginvaltuusto päätti eilen pysyttää Kauppatorin maanalaisen pysäköintiluolan sallivan asemakaavan äänin 34-33. Toriparkki sai siis jälleen yhden äänen enemmistön, vaikka viime vaaleissa valitusta valtuustosta niukka enemmistö ilmoitti vaalien alla vastustavansa parkkia. Osa oli kuitenkin vaihtanut mielipidettään tai halukas pysymään vanhan valtuuston päätöksessä.

Turun keskusta kaipaa kipeästi kehittämistä. Tästä tuskin kukaan turkulainen on eri mieltä. Keskusta tarvitsee lisää kävelyalueita, viihtyisiä paikkoja välillä kävelykatu- kauppatori-jokiranta-historiallinen keskusta, tapahtumia, katukahviloita, pyöräteitä ja selkeämpiä pysäköintijärjestelyjä.

Minua on tässä toriparkkitiimellyksessä jäänyt todella paljon askarruttamaan, miksi tämä kaikki pitää sitoa toriparkkiin. YLE Turun vuonna 2013 tekemän selvityksen mukaan turkulaisista 20 % kannattaa toriparkkia. Valtuutetuista sitä kannattaa noin puolet, riippuen täysin valtuuston senhetkisestä kokoonpanosta. Mikä tolkku siinä on, että kärkihankkeeksi, johon sidotaan kaikki muu, otetaan maanalainen pysäköintiluola, joka jakaa kaupungin näin voimakkaasti kahtia?

Keskusta olisi jo nyt paljon elinvoimaisempi, jos olisi ymmärretty etsiä kompromissia, jolle löytyisi kaupungista vahvempi tuki. Pysäköinnin järjestämisessä olisi voitu harkita toria ympäröivien kortteleiden maanalaisten tilojen käyttöönottoa tai Louhen laajentamista ja sisään- ja uloskäyntien mietintää. Varmaan muitakin vaihtoehtoja olisi. Torin maanpäällinen kunnostus olisi saatu jo vuosia sitten alkamaan ja se olisi voinut olla se piristysruiske, jota keskustaan nyt peräänkuulutetaan. Piristysruiske voisi olla myös lasten kaupunkikeskustan kehittäminen luomalla lapsiperheille suunnattu sisä- tai ulkoalue keskustassa. Fortuna-korttelin kehittäminen, kävelykadun laajentaminen tai Vanhan Suurtorin elävöittäminen voisivat myös toimia tarvittavana piristeenä.

Aloitteeseeni lasten keskustan kehittämisestä vastattiin vuonna 2011, että keskusta on liian saasteinen ja meluisa paikka lapsille. Samaan aikaan tuota kehitystä lisätään kaavoittamalla tilaa parkkiluolalle, jonne ajetaan sisään torin kulmalta. Sellaista keskustaa minä en haluaisi ja ainakin puolet turkulaisista on kanssani samaa mieltä. Mielestäni keskustan kehittämisessä on vain yksinkertaisesti strategisesti tyhmä valinta ajaa toriparkkia kuin käärmettä pyssyyn, kun se raivostuttaa puolta turkulaisista niin paljon.

Olen miettinyt paljon, miten tästä poteroituneesta pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin. Yksi keino olisi antaa turkulaisten ratkaista toriparkin kohtalo kuntalaisäänestyksellä. Sen tulokseen pitäisi sitoutua puolin ja toisin. Koska tällaista ei ole järjestetty edes silloin, kun 12 000 ihmistä sitä valtuustolta vuonna 2009 vaati, se ei näyttäydy nytkään mahdollisuutena. Koska tähän mennesä on tehty päätös vain toriparkin mahdollistavasta kaavasta, jää itse hankkeesta päättäminen vielä tuonnemmaksi. Sen vastustaminen siis jatkuu. Keskustan kehittäminen ei etene. Viisaampikin tie olisi olemassa.

Vihreiden budjettitavoitteissa huomio kouluihin ja päiväkoteihin

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen budjetin vuodelle 2015. Vihreiden neuvottelutavoitteista suurin osa liittyi kouluihin ja päiväkoteihin. Pääosa noista tavoitteista käsitellään vasta joulukuussa valtuustoon tulevassa koulu- ja päiväkotiverkkoesityksessä, joka aikataulun vuoksi päätettiin irrottaa budjetista. Tässä on pitämäni ryhmäpuheenvuoro budjetista:

 

Syksyn aikana kaupungin kuumimpiin keskusteluaiheisiin ovat kuuluneet koulut ja päiväkodit. Näissä keskusteluissa on joskus pohdittu, tarvitseeko Turun välttämättä säästää ja jos tarvitsee, miten säästöt tulisi kohdentaa. On oleellista huomata, että tätä budjettia ei nyt rakenneta yksinomaan säästöjen varaan, vaan velkaantuminen jatkuu. Ensi vuoden budjetti on kaupunginjohtajan esityksessä 24 miljoonaa euroa miinusmerkkinen. Tämä on hyvä, sillä puhuisimme todella mahdottomista leikkauksista palveluissa, jos velkaa ei lisättäisi ja jos budjetin tasapaino yritettäisiin saavuttaa jo ensi vuonna. On siis harha-ajatus, etteikö velkaa otettaisi. Pelkällä velanotolla tässä ei kuitenkaan selvitä. Jos menot ylittävät jatkuvasti tulot, velkaantuminen menee melko nopeasti liian pitkälle. Turulla on onneksi ollut vanhoja ylijäämiä, jotka ovat mahdollistaneet tilapäiset alijäämäiset budjetit, mutta jos tuloja ja menoja ei saada kohtaamaan toisiaan, pussinpohja varakukkarolla tulee äkkiä vastaan. Ei tässä siis auta muu kuin yrittää lisätä tuloja ja vähentää menoja siten, että ne kohtaisivat toisensa paremmin. Veronkorotuksista ei tällä kertaa ole puhuttu, koska se kortti käytettiin juuri viimeksi, mutta jos valtio jatkaa leikkauksiaan, täytyy tuo verokeskustelu varmasti kohdata vielä uudelleen tämän valtuustokauden aikana.

Säästöjen kohdentamisesta on sen sijaan erittäin relevanttia keskustella. Olemme vihreissä olleet erityisesti huolissamme niistä opetuksen asioista. Suuren osan keskustelusta kävimme jo kesäkuussa suunnittelulukuja ja elokuussa uudistusohjelma 2:ta hyväksyessämme. Budjetti on näiden keskustelujen mukainen. Vihreille on ollut koko tämän ajan ensiarvoisen tärkeää, että opetuksen säästöjä hillitään. Opetuksenkin on osallistuttava säästöihin, koska se on niin merkittävä siivu koko kaupungin toiminnasta, mutta se on toimintaa, jolla on pitkäaikaiset vaikutukset tulevaisuuteen, koska puhumme lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan koko heidän loppuelämäkseen, jolla taas on vaikutus koko yhteiskuntaan. Tiedämme, että tehokkaampi lastensuojelu ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen edellyttävät huomion kiinnittämistä lasten peruspalveluihin eli päivähoitoon ja kouluun, sinne, missä lapset arkeansa viettävät. Olemme halunneet painottaa juuri tätä asiaa budjettineuvotteluissa.

Uudistusohjelman yhteydessä tavoitteemme lisämiljoonan saamisesta opetustoimeen toteutui ja kaupunginjohtajan budjettiesitys on nyt rakennettu sen mukaan. Haluamme vielä tähdentää opetukseen kohdistuvalla kirjauksella, että tuo miljoona tulee valtuuston päätöksen mukaisesti käyttää opetusresurssin lisäämiseen, toisin sanoen siihen, ettei opettajia ja avustajia tarvitse vähentää aivan niin dramaattisesti kuin alun perin oli suunnitteilla.

Tämän jälkeen valtion opetussäästöt saavat riittää. Suomessa pitää ymmärtää koulutuksen ja sivistyksen merkitys koko kansan hyvinvoinnille ja menestykselle ja ennen kaikkea koulun merkitys oppilaiden hyvinvoinnin taustalla. Kun valtionosuuksia leikataan, se heijastuu suoraan kuntien opetustoimeen. Näiden leikkausten on loputtava.

Opetuksen osalta vielä opettajavähennyksiä kuumempi keskustelunaihe on ollut koulu- ja päiväkotiverkkosuunnitelma, josta ei tänään päätetä. Suunnitelma liittyy budjettiin, mutta koskee ensi vuotta sen verran vähän, että se on mahdollista ja hyväkin käsitellä erikseen. Tähän aikatauluun se ei mitenkään olisi ehtinytkään. On tärkeää että verkosta nyt kerättävä palaute käsitellään kunnolla ja että siihen vastataan julkisesti esityslistalla. Ja on tärkeää että me kaikki tutustumme siihen huolella ennen lopullisten päätösten tekemistä joulukuussa. Vihreillä oli koulu- ja päiväkotiverkon selvennyksiin liittyviä budjettitavoitteita, mutta koska asia päätettiin irrottaa budjettiprosessista, palaamme näihin sitten verkon yhteydessä.

Sivistystoimen budjetti sisältää myös päivähoitoon kohdistuvia toimenpiteitä. Nekin liittyvät tuohon myöhemmin ratkaistavaan palveluverkkoon, mutta koska budjettiin liittyy uudistusohjelman tavoite lisätä palvelusetelipäivähoidon osuutta, haluan sanoa siitä myös tässä yhteydessä muutaman sanan. Valtuusto on hyväksynyt linjauksen siitä, että oman päivähoidon osuus vuonna 2018 olisi 70 % ja ostetun osuus 30 %. Tämänhetkiset luvut ovat noin 75/25, joten palvelusetelitoimintaa voidaan muutaman seuraavan vuoden aikana vielä harkiten lisätä hieman. Kun tätä tehdään, on samalla huolehdittava tarkkaan, että kunnallinen päiväkotiverkko pysyy kattavana, sillä perheillä pitää olla mahdollisuus valita myös kunnallinen vaihtoehto takuuhintoineen ja kesäalennuksineen. Tarkastelemme päiväkotiverkkoa tässä valossa.

Jos joulukuussa tehtävä koulu- ja päiväkotiverkkopäätös aiheuttaa muutoksia kasvatus- ja opetuslautakunnan budjettiin taloussuunnitelmakaudella, budjettiin on silloin palattava. Tällä budjettipäätöksellä emme siis vihreissä sitoudu esitettyyn verkkoratkaisuun sellaisenaan, vaan päätös tehdään erillään ja sen vaikutukset budjettiin arvioidaan päätöksen jälkeen. Tarvittaessa budjettia tulee tuon päätöksen jälkeen muuttaa. Ensi vuoden talousarvioon verkkopäätöksillä ei vielä pitäisi olla merkittäviä vaikutuksia, mutta tuo uudelleen tarkastelu koskee erityisesti vuotta 2016.

Nämä opetustoimen toimenpiteet ovat rahallisesti melko mitättömiä, kun niitä verrataan isoimpiin menoeriin, kuten sairaanhoitopiirin maksuosuuksiin. On selvää, että se on asia josta on pakko puhua, kun budjetista puhutaan, sillä se on keskeinen budjetin ongelmakohta. Siksi on hyvä että valtuusto lisää kirjaukset sairaanhoitopiirin kanssa käytävistä neuvotteluista ja siirtoviivemaksujen vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä.

Hyvinvointitoimialalta haluan lisäksi nostaa esille lastensuojelun, josta päätimme uudistusohjelma 2:ssa tehdä toimintamalliuudistuksen entistä ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Kuulemma jo pelkällä jonon kääntämisellä ja uusiin asiakkaisiin välittömällä yhteydenotolla on saatu aikaan muutoksia. Tämä antaa lupaavan kuvan siitä, että asioita voidaan tehdä toisin ja että tästä on luvassa näkyviä vaikutuksia.

Vihreiden päätavoitteet liittyivät kouluihin ja päiväkoteihin, jotka tulevat nyt osittain huomioiduiksi ja osittain päätetyiksi verkkoratkaisun yhteydessä. Tavoitteenamme on edelleen, kuten lukuisissa aiemmissa budjettikäsittelyissä, myös jatkaa Turun keskustan pyörätieverkon toteuttamista Humalistonkadun pyörätiellä, joka on ainut puuttuva pala pyöräilijöiden moottoritieverkossa kaupungin pohjois-etelä-akselilla. Kaupunginhallitus käsittelee investointilistaa, jossa tuo pyörätie on mukana 20 000 eurolla. Tulemme tuossa käsittelyssä esittämään sen investoinnin lisäystä toisista investointikohteista ensi vuodelle summalla, joka vihdoin mahdollistaa hankkeen toteutumisen.

Aivan lopuksi haluan vielä mainita kaupunkistrategian, josta tuli käsittääkseni lähes koko valtuuston mielestä aika hyvä. Meidän on syytä katsoa sen perään tästä eteenpäinkin. On erinomaista että strategia ei ole enää mikään erillinen osa kaupungin toiminnassa, vaan se kulkee sopimuksissa mukana budjettikirjassa. Tämä työ on kuitenkin vasta alussa. Tässä toimintasuunnitelmassa strategiaa on jalkautettu sopimuksiin, mutta aika vahvasti sektorirajoittain. Mittarit ja niiden tavoitearvot ovat myös vielä kehitysvaiheessa. Kun olemme esimerkiksi päättäneet tavoitella hiilineutraalia Turkua vuonna 2040, tuo tavoite täytyy olla mukana kaikkien toimialojen sopimuksissa mittaroituna ja eri vuosille asetetuilla tavoitetasoilla. Tällä hetkellä se on mainittu ainoastaan ympäristötoimialalla ilman vuosikohtaista tavoitetasoa. Tämä koskee myös kaikkia muita strategisia tavoitteita, tämä vain esimerkkinä. Koska olemme jo valtuustokauden puolivälissä, odotan tämän työn toteutuvan ensi vuoden aikana, jotta meillä on konkreettisia tuloksia jokaisesta asettamastamme tavoitteesta kun tämä valtuustokausi päättyy. Vaikka taloudessa on tiukat ajat, strategiaa ei pidä unohtaa. Sitä tarvitaan silti ja juuri siksi.

Eduskuntavaalit – täältä tullaan!

Varsinais-Suomen vihreiden jäsenäänestys piirin eduskuntavaaliehdokkaista päättyi viikko sitten ja tulokset julkistettiin tällä viikolla. Nöyrän kiitollisena ja valtavan iloisena otan vastan jäsenäänestyksessä saamani paikan eduskuntavaaliehdokkaana. Tästä vaalikampanja käynnistyy toden teolla.

Tervetuloa mukaan tekemään Elina2015 -kampanjaa! Mukana voi olla vaikkapa suunnittelemassa, varainkeruussa, jakamassa mainoksia tai levittämässä vaalisanomaa tuttavapiirissään ja somessa. Ota yhteyttä minuun (elina.rantanen at vihreat.fi) tai kampanjapäällikkööni Heidiin (heidi.haapala at turku.fi), jos voisit kuvitella olevasi mukana! Nyt lähdetään hakemaan takaisin vihreiden toinen eduskuntapaikka Varsinais-Suomesta!

Ehdolla eduskuntavaaliehdokkaaksi

Varsinais-Suomen vihreät valitsee ensimmäistä kertaa eduskuntavaaliehdokkaansa jäsenäänestyksessä. On hienoa, että pienen vaalityöryhmän sijaan koko jäsenjoukko pääsee vaikuttamaan siihen, ketkä piiristä lähtevät ehdolle. Samalla se on kovin jännittävää! Jäsenäänestys on parhaillaan käynnissä ja päättyy 1.10. Tulokset selviävät seuraavalla viikolla. Ehdokasehdokkaisiin voi tutustua täällä.

Lähdin mukaan ehdokkaaksi jäsenäänestykseen perusteellisen harkinnan jälkeen. Olen tullut kaksi kertaa valituksi varakansanedustajaksi ja päätin, että vielä kerran yritän tavoitella kansanedustajuutta, koska se on työ, jota kaikkein mieluiten seuraavaksi tekisin. Kymmenen vuotta kunnallispolitiikassa ovat osoittaneet, että koen politiikan todella omaksi lajikseni ja innostun sen parissa usein, oli kyse sitten Turun keskustan pyöräteiden lisäämisestä, toimivammasta lastensuojelusta, aurinkoenergiasta, perustulosta, monimuotoisesta kulttuurista, tunnin junasta tai työntekijöiden elämän helpottamisesta koko ajan muuttuvassa työelämässä. Uskon edelleen, että hyvillä päätöksillä rakennetaan menestyvää Suomea ja reilua maailmaa ja haluan tottavie olla edistämässä ja tekemässä niitä päätöksiä.

Nyt siis jännitetään, tulenko jäsenäänestyksessä valituksi kansanedustajaehdokkaaksi. Jos tulen, on aika pyöräyttää uusi vaalikampanja täysillä käyntiin!

Turussa tarvitaan yhteistyötä ja avoimuutta

Uusi valtuustokausi on ollut käynnissä pari kuukautta. Minut on valittu valtuuston toiseksi varapuheenjohtajaksi ja vihreiden ryhmäpuheenjohtajaksi. Istun siis kaupunginhallituksen pöydän ääressä seuraamassa, että siellä noudatetaan valtuuston tahtoa sekä ryhmäpuheenjohtajien pöydän ääressä edustamassa vihreiden ryhmän tahtoa.

Yritän aktivoitua raportoimaan poliittista käänteistä nyt kun suurin luottamuspaikka- ja alkuhärdelli on takanapäin. Aikamoista se on ollutkin! On kyllä ollut tähänastisen poliittisen urani raskain tehtävä vetää vihreiden luottamuspaikkaneuvotteluryhmää. Ei ole kivaa jakaa vähiä paikkoja, kun on niin paljon hyviä ihmisiä.

Näin aluksi vähän mietteitä valtuustokaudelle solmitusta Turku-sopimuksesta.

Uuden valtuustokauden alettua Turussa on aika kääriä hihat ja ruveta hommiin. Valtuustopuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat tehneet Turku-sopimuksen, jolla sovitaan raamit sille, mitä seuraavan neljän vuoden aikana Turussa tehdään. Mitä sopimus konkreettisesti tarkoittaa, päätetään tänä vuonna, kun se konkretisoidaan erilaisiksi tavoitteiksi ohjelmissa. Edessä on siis kiinnostavat poliittiset kuukaudet.

Turussa on ollut käytössä vastaava sopimus kahtena aiempanakin valtuustokautena. Niiden avulla Turussa on todella saatu asioita eteenpäin, vaikka tiedotusvälineistä toisenlaisen kuvan joskus saakin. Voimavaroja on siirretty riitelystä yhteistyöhön, josta tuloksena on vaikkapa upea kulttuuripääkaupunkivuosi, Logomo, joukkoliikenteen seudullistaminen, eteenpäin kulkeva pikaraitiotiesuunnitelma, lisääntyneet päivähoitopaikat, Impivaaran uimahalli, lisäsatsaus ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja yhteistyön myötä kustannuksia säästävä, mutta paremmin palveleva lähikirjasto- ja nuorisotilaverkko. On tietysti asioita, joista puolueet ovat olleet erimielisiä. Esimerkiksi vihreät ei ole hyväksynyt isompien puolueiden halua kaavoittaa historiaa purkamalla, yksityisautoilun ehdoilla. Jokaiselta puolueelta löytyy vastaavia esimerkkejä, mutta kun tehdään yhteistyötä siellä, missä se on mahdollista, saadaan asioita aikaan.

Vasemmistoliitto on kritisoinut tehtyä Turku-sopimusta siitä, että puolueet eivät saa enää olla mitä mieltä haluavat. Tämä ei ole totta. Jatkossakin tulee olemaan asioita, joista puolueet ovat erimielisiä, se on ihan varma. Sopimuksen avulla kuitenkin pyritään yhteisymmärrykseen isoissa asioissa. Vasemmisto oli mukana viime kauden sopimuksessa, mikä oli arvokasta – yhteinen näkemys saavutettiin monessa kysymyksessä ja vasemmistokin oli mukana sanomassa sanansa. Hyvää yhteistyötä toivon edelleen, vaikka puolue onkin päättänyt jäädä pois sopimuksesta.

Kaupungin kehittymiseksi ja turkulaisten politiikkauskon lisäämiseksi tarvitaan yhteistyön lisäksi enemmän avoimuutta. Sitä tarvitaan niin asioiden tiedottamisessa riittävän varhain, osallisuuden uusissa muodoissa kuin päätösten julkisessa keskustelussa. Uutta Turku-sopimusta on kritisoitu siitä, että se siirtää päätöksentekoa pois julkisesta valtuustosalista suljettuihin kabinetteihin. Tässä suhteessa mikään ei muutu verrattuna aiempaan – asioista on neuvoteltu poliittisten ryhmien kesken ennen valtuustosaliin menemistä ja näin tehdään jatkossakin. Nyt sille on myös selkeä muoto. Avoimuutta tarvitaan lisää julkiseen keskusteluun jo tätä ennen. Kaupunkilaisten pitää voida osallistua keskusteluun päätökseen tulevista asioista ja seurata päätöksenteon etenemistä. Puolueilla on myös vastuunsa siinä, että asioita pidetään esillä ja omista kannoista kerrotaan julkisesti. Lautakuntien olisi hyvä pitää avoimia kokouksia ja valtuuston kokousten seuraamista pitää helpottaa striimaamalla ne nettiin – tämä onkin toteutumassa ilmeisesti syksyllä 2013.

Yhteistyökykyisessä ja avoimessa Turussa asiat edistyvät ja kaupunkilaisten luottamus politiikkaan kasvaa. Ne ovat elintärkeitä asioita kaikille kaupungeille.

Suuri kiitos

Sain jatkaa toimintaani Turun kaupunginvaltuutettuna 1127 äänen voimin. Nöyrä kiitos jokaisesta! Yritän pitää niistä hyvää huolta. Kiitos kaikille kampanjassani auttaneille ja kiitos kaikille vihreiden ehdokkaille hyvästä kampanjahengestä ja työstä, joka kantoi 10 valtuustopaikkaan. Nyt pitää levätä hetki ennen tuloksen analysointia.

Minkälaisen Turun sinä haluat?

Minä haluan Turun, johon rakennetaan lisää pyöräteitä, jossa ratkaistaan tosissaan ilmastokriisiä, jossa parkkipaikkojen sijaan rakennetaan ihmisille tärkeitä tiloja, kuten leikkipuistoja, jossa lapsiperheisiin riittää kodinhoitajia, jossa asukkaiden terveyttä ja hyvää oloa vaalitaan ja ongelmia ennaltaehkäistään, jossa lähikirjastoja ei suljeta vaan kehitetään ja jossa kulttuuria arvostetaan.

Minun numeroni on 494. Muut hyvät vihreät ehdokkaat löytyvät numeroilla 426-525. Turun suunta ratkaistaan nyt. Muistetaan äänestää 🙂