Olen tavannut aina vaalien alla koota itseltäni kaduilla useimmin kysytyt ja kysymykset ja lyhyet vastaukset niihin. En ole pitänyt virallista tilastoa, mutta suunnilleen tällainen topkolmonen on muodostunut näiden vaalien alla:

1. Perustulo

Minulta on tullut moni kysymään, että kerropa vähän tästä perustulosta. Tiivistetysti kyse on siitä, että jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle työikäiselle suomalaiselle maksetaan verottomana 560 euroa kuukaudessa perusturvaa. Tätä ei tarvitse hakea eikä se pienene missään tilanteessa, joten se ei muodosta kannustinloukkuja. Kun tulot muodostuvat riittävän suuriksi, perustulo leikkautuu verotuksen myötä pois. Kaikista alle 4200 e/kk tuloista maksetaan 41 % veroja ja tämän ylittävistä tuloista 49 %, jolloin käteen jäävä tulo on keski- ja suurituloisilla melko samaa luokkaa kuin nykyään, mutta pienituloisilla käteen jäävä osuus kasvaa. Täältä löytyy mainio taulukko perustulosta ja käteen jäävistä tuloista.

Perustuloa tarvitaan, koska se kannustaa kaiken työn vastaanottamiseen, tuo turvaa lyhyissä ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskenteleville ja koska se on tasa-arvoinen perusturva kaikille riippumatta syystä olla työmarkkinoiden ulkopuolella (esim. opiskelu, lapsenhoito, työttömyys). Ensi kaudella tarvitaan perustulokokeilu, jotta voidaan nähdä sen vaikutukset tosielämässä. Lisää perustulosta voi lukea täältä.

2. Vanhusten palvelut

Vanhuspalveluista kysyvät ovat olleet huolissaan erityisesti kotihoidon henkilöstön riittävyydestä ja laitospaikkojen vähentämisestä. Kotihoitoa on tärkeä kehittää, sillä ihminen haluaa yleensä asua kotonaan niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Laadukkaalla kotihoidolla tämä on mahdollista. Kotihoidon lisääminen on samalla myös taloudellisesti kannattava ratkaisu. Moni on ollut syystäkin huolissaan henkilöstön riittävyydestä; hyväksi kotihoidoksi ei läheskään kaikille vanhuksille riitä se, että aina vaihtuva henkilö käy kerran päivässä muutaman minuutin visiitillä tuomassa ruokaa.

Ensisijaista olisi järjestää kotihoidon henkilöstön työvuoroja siten, että jokaisella vanhuksella olisi oma hoitotiimi, joka olisi vanhukselle tuttu, vaihtumaton ja joka tietäisi juuri kyseisen vanhuksen tilanteen.
Se, että kotihoitoa lisätään ja kehitetään, ei kuitenkaan poista laitospaikkojen tarvetta. Tälläkin hetkellä kotihoidossa on liian huonokuntoisia dementikkoja, jotka tarvitsisivat hoitopaikan. Hoitopaikkoja ei voida siis suoraan karsia samassa suhteessa kotihoidon lisäämisen kanssa. Monissa tilanteissa useaan kertaan vuorokaudessa tehty kotikäynti tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin laitospaikka. Tällaisissa tilanteissa hoitopaikka pitää löytää nopeasti.

3. Työpaikat

Miten Suomeen saadaan uusia työpaikkoja, kun niin usein saadaan lukea suuryritysten siirtävän tuotantoaan muualle, kysytään kaduilla erilaisin äänenpainoin. Uudet työpaikat eivät synny enää suuryrityksiin, työelämä on nykyään hyvin erilaista. Työpaikkoja voidaan synnyttää pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja lisäämällä itsensä työllistämistä.

Perustulo, joka lisää kaikenlaisen työn kannattavuutta ja mahdollisuuksia ottaa riskejä ja yhdistää erilaisia toimeentulon lähteitä on yksi keino. Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen mm. sivukuluja kompensoimalla on toinen. Uusien alojen tukeminen on erittäin tärkeä keino: Suomessa ja maailmalla tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan yhä enemmän uusiutuvaa energiaa ja puhdasta teknologiaa. Jos nyt investoidaan näihin aloihin, niistä saadaan myös menestyviä vientituotteita. Matkailussa, luovassa taloudessa ja pienissä palvelualan yrityksissä on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Suomessa pitää investoida kestävään rakentamiseen, kuten raiteisiin. Myös tämä luo uutta työtä.

Uudet työpaikat eivät synny yhdelle alalle tai yhdellä taikakeinolla, vaan sillä, että Suomessa todella ymmärretään maailman muuttuneen ja osataan reagoida siihen mm. yllä mainituin keinoin.