Vihreitä on toisinaan syytetty luonnonsuojelun unohtamisesta muiden asioiden vallatessa alaa poliittisella agendalla. Luonnonsuojelu on kuitenkin aina vihreyden ytimessä – tästä todisteena kirjoitimme varsinaissuomalaisten vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa yhteisen luonnonsuojelupamfletin Vahva luontoni.

Oma kirjoitukseni kumpuaa ajalta, jolloin minusta tuli vihreä:

Madagaskarin vaaleanpunainen merikotilo

”Unelmoin maailmasta, jonka ihmiset tahtovat pelastaa Madagaskarin vaaleanpunaisen merikotilon sen itsensä tähden, ei siksi että siitä sattuu saamaan syöpälääkettä ihmisille.”

Luin yllä olevan sitaatin 16-vuotiaana kirjasta Children’s State of the Planet Handbook. Muistan hetken kristallinkirkkaasti. Olin silloin Luonto-Liiton kesäleirillä ohjaajana. Olin huumaantunut aamukasteisesta kesäaamusta, seurannut muurahaiskeon elämää ja havainnoinut meren saasteita yhdessä leiriläisten kanssa, mutta nimenomaan Madagaskarin vaaleanpunainen merikotilo asetti luonnonsuojelun ajatuksissani uusille urille. Sitaatti huusi luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä.

Luonnon monimuotoisuus on köyhtynyt nopeasti ja monessa tapauksessa peruuttamattomasti. Se on tullut uhatuksi ihmisen vallatessa itselleen yhä suurempaa alaa maapallolta. Ihmisten lisääntyessä viljelyyn tarvitaan lisää maapinta-alaa. Kaupunkien kasvaminen pienentää ja pirstaloi luonnontilaisia alueita ja niiden eliöstö yksinkertaistuu. Metsien kestämätön käyttö, raivaus ja ilmaston lämpeneminen supistavat maailman monimuotoisimpia trooppisia alueita. Vesien eliölajit taas vähenevät mm. liikakalastuksen, rehevöitymisen ja happamoitumisen seurauksena.

Mitä väliä tällä kaikella sitten on? Toisinaan vaikuttaa siltä, että kaikille ei ole itsestään selvä, että elämme tiukassa riippuvuussuhteessa luonnon kanssa. Esimerkiksi vaalikoneissa kysytään, pitäisikö luonto vai talous asettaa etusijalle, jos nämä ovat ristiriidassa. Tämä on hullua: taloudelliset voitot tehdään hyvin lyhyellä tähtäimellä, jos ne tehdään luonnon kustannuksella. Luonnon köyhtymisellä on laskettu olevan vakavat taloudelliset seuraukset: nykyvauhdin on arvioitu voivan aiheuttaa biljoonien dollareiden kustannukset vuoteen 2050 mennessä.

Ihminen hyötyy luonnon monimuotoisuudesta niin viihtyvyys- kuin talousnäkökulmastakin tarkasteltuna. Tämän välinearvon lisäksi luonnolla on kuitenkin myös itseisarvo. Jokaisella eliölajilla on paikkansa ekosysteemissä, vaikka ihminen ei siitä hyötyisi tai olisi edes tietoinen sen olemassaolosta. Miksi ihminen olisi oikeutettu hävittämään muita eliölajeja, joiden kanssa planeettamme jaamme?

Luonnon monimuotoisuudesta voidaan huolehtia, jos niin halutaan. Luonnonvarojen kestävä käyttö merkitsee sitä, että niiden hyödyntämisen jälkeenkin jäljelle jää uusiutumiskykyinen luonto – seuraavia ihmissukupolvia varten ja luonnon itsensä tähden. Luonnon monimuotoisuuden suojelun pitää olla aina politiikan tavoitteena.

Madagaskarin vaaleanpunaiselta merikotilolta voidaan saada syöpälääkettä, mutta sen pelastaminen on tärkeää joka tapauksessa.