On syyskuu. Kuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta. On siis aika laittaa pyörät pyörimään!

Olen ollut nyt kaksi kautta Turussa kaupunginvaltuutettuna. Tänä aikana on Turussa tapahtunut paljon myönteistä. Myös ikäviä päätöksiä on tehty ja sitten on asioita, joissa ei ole tapahtunut mitään. Selkein ja minulle paitsi käytännöllinen, myös melko symbolinen paikallaan junnaava asia on pyörätiet. Keskustan pyörätieverkko ei ole edistynyt kovinkaan monella metrillä viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Siksi halusin ottaa pyörät mukaan vaalisloganiini.

Turun kaupunginvaltuusto on päättänyt keskustan pyörätieverkosta jo useaan otteeseen. Kun näihin päätöksiin perustuvia esityksiä on tuotu ympäristö- ja kaavoituslautakuntaan, ne on lähetetty takaisin maata kiertävälle radalle, koska kokoomuksen ja sdp:n edustajat eivät siedä sitä, että ne poistavat muutaman kadunvarsipysäköintipaikan kyseisiltä kaduilta. Näihin muutamaan parkkipaikkaan tiivistyy niin paljon Turun päätöksenteosta, että ne ansaitsevat tulla mainituiksi. Nuo muutamat parkkipaikat ovat olleet yksiä kiistanalaisimpia asioita kuluneina vuosina.

Minä haluan puhua pyöräilyn puolesta monesta syystä. Keskeisin on se, että kaupunkiin ei vain mahdu enempää autoja. Jos kaikilla turkulaisilla aikuisilla olisi auto, tulisi liikenteestä katastrofi: tarvittaisiin rutkasti lisää teitä, kaistoja ja pysäköintitilaa. Nämä kaikki merkitsevät väistämättä lisää rumuutta, epäviihtyisyyttä, melua ja päästöjä. Minä taas haluaisin lisää kauneutta, viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Siksi autoilun määrää pitäisi hillitä ja pyöräilystä tehdä niin houkuttelevaa, että se sopisi mahdollisimman monen liikkumismuodoksi. Pyöräily on myös melko tasa-arvoinen liikkumismuoto: kaikki liikuntakykyiset pystyvät ajamaan pyörällä. Jos useampi autoilija siirtyisi pyörän selkään, tai vaihtoehtoisesti bussin kyytiin, jäisi enemmän tilaa autoiluun niille, joille se on liikkumisvälineenä välttämätön. Polkupyörä on minusta myös jotenkin hyvin kaunis ja sympaattinen kapistus. Se on mainio arkiliikkumisen väline, joka lisää kaupunkiin hyvinvointia kaikin tavoin. Olen tällä hetkellä erityisen ihastunut laatikkopyöriin ja pyöräkärryihin ja mietin kuumeisesti, minkälaisen hankkisin omaan kaksilapsiseen perheeseeni. Kaupungin keskustaan ei perheen kanssa kyllä tee mieli lähteä ennen kuin se keskustan pyörätieverkko on valmis. Painajaisissa kuvittelen pyöräileväni kärryn kanssa Auransillan yli torille ostamaan tomaatteja. Jotta se ei olisi painajaismaista, tarvitaan lisää pyöräteitä. Mitä tulee niihin muutaman kadunvarsipaikan menetykseen – viihtyisyyden eteen on tehtävä uhrauksia. Turussa on parkkitaloja, joihin voi pysäköidä, jos keskustassa on pakko liikkua autolla. Vaihtoehtojakin on.

Turussa pitää pyörittää pyöriä monessa muussakin asiassa, mutta niistä lisää myöhemmin. Tämä olkoon vaalikampanjan aloituskirjoitus, jotta pyörät lähtevät pyörimään.