Turussa on liian monta yksinäistä. Heillä ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa maailman. Yksinäisyys on yksi suurimmista ihmisten hyvinvointia heikentävistä tekijöistä. Tuoreen hyvinvointikertomuksen mukaan Turussa voidaan muuhun maahan verrattuna muuten melko hyvin, mutta yksinäisyys korostuu. Tämä johtuu osittain siitä, että Turussa on paljon yksin asuvia. Kaikki yksin asuvat eivät toki ole yksinäisiä ja vaikka asuisi jonkun kanssa, voi silti olla yksinäinen. Yksin asuminen kuitenkin lisää yksinäisyyden riskiä. Koronavuoden aikana moni on oppinut, miten tärkeitä sosiaaliset suhteet ovat. Moni odottaa paluuta tavalliseen elämään. Kaikille ei kuitenkaan ole luvassa muutosta: yksinäisyys jatkuu, vaikka rajoitukset vapautuvat. Tätä meidän ei pidä hyväksyä.

Kaupungeilla on tärkeä rooli yksinäisyyden torjunnassa. Turun pitää olla kaupunki, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea yhteisöllisyyttä ja löytää elämäänsä muita ihmisiä. Kaupunki voi luoda eri alueille yhteisöllisiä tiloja ja mahdollistaa kohtaamiset, mutta ennen muuta kyse on meistä ihmisistä ja siitä, mitä me teemme. Turussa toimii monia järjestöjä, jotka työskentelevät yksinäisyyden vähentämiseksi, oli kyseessä sitten ystäväpalvelu, äiti- ja isäkahvila, vanhusten kohtaamispaikka tai vaikka taidetyöpaja asuinalueella.

Haluan, että Turku asettaa seuraavalla vaalikaudella yksinäisyyden torjunnan yhdeksi kärkitavoitteekseen ja työskentelee tämän tavoitteen eteen yhdessä järjestöjen kanssa. Turku voi järjestöjen avustuksia myöntäessään painottaa yksinäisyyden vähentämistä. Turussa tulee olla järjestökoordinaattori, joka yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa määrittelee keinot ja seuraa tavoitteen toteutumista.

Myös asumisratkaisuissa pitää huomioida yksinäisyyden vähentäminen. Uusissa taloissa olevista yhteisöllisistä tiloista on jo hyviä kokemuksia. Ihmisellä tulee voida olla mahdollista asua kimppakämpässä eri elämänvaiheissa: asuntojen rakentamisen on oltava monipuolista. Kaupungissa tulee olla myös joka puolella paikkoja, jossa eri-ikäiset kaupunkilaiset luonnollisesti kohtaavat, kuten puistoja, joissa on sekä lapsille että vanhuksille suunnattuja välineitä.

Yksinäisyyttä torjutaan monilla keinoilla niin kaupungin ja järjestöjen työssä kuin jokaisen ihmisen arjessa. Asettamalla tämä tavoite keskiöön voidaan seurata, mitkä keinot toimivat ja mitä tarvitaan lisää. Tehdään Turusta yhteisöllinen kaupunki, jossa kenenkään ei tarvitse olla yksinäinen!