Uusi valtuustokausi on ollut käynnissä pari kuukautta. Minut on valittu valtuuston toiseksi varapuheenjohtajaksi ja vihreiden ryhmäpuheenjohtajaksi. Istun siis kaupunginhallituksen pöydän ääressä seuraamassa, että siellä noudatetaan valtuuston tahtoa sekä ryhmäpuheenjohtajien pöydän ääressä edustamassa vihreiden ryhmän tahtoa.

Yritän aktivoitua raportoimaan poliittista käänteistä nyt kun suurin luottamuspaikka- ja alkuhärdelli on takanapäin. Aikamoista se on ollutkin! On kyllä ollut tähänastisen poliittisen urani raskain tehtävä vetää vihreiden luottamuspaikkaneuvotteluryhmää. Ei ole kivaa jakaa vähiä paikkoja, kun on niin paljon hyviä ihmisiä.

Näin aluksi vähän mietteitä valtuustokaudelle solmitusta Turku-sopimuksesta.

Uuden valtuustokauden alettua Turussa on aika kääriä hihat ja ruveta hommiin. Valtuustopuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat tehneet Turku-sopimuksen, jolla sovitaan raamit sille, mitä seuraavan neljän vuoden aikana Turussa tehdään. Mitä sopimus konkreettisesti tarkoittaa, päätetään tänä vuonna, kun se konkretisoidaan erilaisiksi tavoitteiksi ohjelmissa. Edessä on siis kiinnostavat poliittiset kuukaudet.

Turussa on ollut käytössä vastaava sopimus kahtena aiempanakin valtuustokautena. Niiden avulla Turussa on todella saatu asioita eteenpäin, vaikka tiedotusvälineistä toisenlaisen kuvan joskus saakin. Voimavaroja on siirretty riitelystä yhteistyöhön, josta tuloksena on vaikkapa upea kulttuuripääkaupunkivuosi, Logomo, joukkoliikenteen seudullistaminen, eteenpäin kulkeva pikaraitiotiesuunnitelma, lisääntyneet päivähoitopaikat, Impivaaran uimahalli, lisäsatsaus ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja yhteistyön myötä kustannuksia säästävä, mutta paremmin palveleva lähikirjasto- ja nuorisotilaverkko. On tietysti asioita, joista puolueet ovat olleet erimielisiä. Esimerkiksi vihreät ei ole hyväksynyt isompien puolueiden halua kaavoittaa historiaa purkamalla, yksityisautoilun ehdoilla. Jokaiselta puolueelta löytyy vastaavia esimerkkejä, mutta kun tehdään yhteistyötä siellä, missä se on mahdollista, saadaan asioita aikaan.

Vasemmistoliitto on kritisoinut tehtyä Turku-sopimusta siitä, että puolueet eivät saa enää olla mitä mieltä haluavat. Tämä ei ole totta. Jatkossakin tulee olemaan asioita, joista puolueet ovat erimielisiä, se on ihan varma. Sopimuksen avulla kuitenkin pyritään yhteisymmärrykseen isoissa asioissa. Vasemmisto oli mukana viime kauden sopimuksessa, mikä oli arvokasta – yhteinen näkemys saavutettiin monessa kysymyksessä ja vasemmistokin oli mukana sanomassa sanansa. Hyvää yhteistyötä toivon edelleen, vaikka puolue onkin päättänyt jäädä pois sopimuksesta.

Kaupungin kehittymiseksi ja turkulaisten politiikkauskon lisäämiseksi tarvitaan yhteistyön lisäksi enemmän avoimuutta. Sitä tarvitaan niin asioiden tiedottamisessa riittävän varhain, osallisuuden uusissa muodoissa kuin päätösten julkisessa keskustelussa. Uutta Turku-sopimusta on kritisoitu siitä, että se siirtää päätöksentekoa pois julkisesta valtuustosalista suljettuihin kabinetteihin. Tässä suhteessa mikään ei muutu verrattuna aiempaan – asioista on neuvoteltu poliittisten ryhmien kesken ennen valtuustosaliin menemistä ja näin tehdään jatkossakin. Nyt sille on myös selkeä muoto. Avoimuutta tarvitaan lisää julkiseen keskusteluun jo tätä ennen. Kaupunkilaisten pitää voida osallistua keskusteluun päätökseen tulevista asioista ja seurata päätöksenteon etenemistä. Puolueilla on myös vastuunsa siinä, että asioita pidetään esillä ja omista kannoista kerrotaan julkisesti. Lautakuntien olisi hyvä pitää avoimia kokouksia ja valtuuston kokousten seuraamista pitää helpottaa striimaamalla ne nettiin – tämä onkin toteutumassa ilmeisesti syksyllä 2013.

Yhteistyökykyisessä ja avoimessa Turussa asiat edistyvät ja kaupunkilaisten luottamus politiikkaan kasvaa. Ne ovat elintärkeitä asioita kaikille kaupungeille.