Vuosikatsaus 2014

Koulut, päiväkodit, talous ja toriparkki kunnallispolitiikan keskiössä

Vuonna 2014 toimin toista vuotta Turussa valtuuston toisena varapuheenjohtajana ja neljättä ja viimeistä vuotta vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana. Näistä näkövinkkeleistä katsottuna vuonna 2014 Turussa puhuttiin erityisen paljon kouluista ja päiväkodeista. Saimme neuvoteltua ryhmäkokojen vähennykset pois vuoden 2014 budjetista siten, että kasvatus- ja opetuslautakunta sai itse etsiä vaihtoehtoisia säästökohteita. Lukuvuonna 2014-15 suuremmilta opettajakarsinnoilta säästyttiinkin. Kuluvan vuoden budjetista päätettäessä oltiin jälleen saman kysymyksen äärellä. Saimme neuvoteltua miljoona euroa lisää opetukselle; opettajien määrää joudutaan karsimaan, mutta ei niin paljon kuin alun perin oli suunnitteilla. Suunnitellut koulujen lakkautukset peruttiin kaikkien puolueiden yhteisymmärryksestä. Tästä suurin kiitos kuuluu aktiivisille kaupunkilaisille. Kävin itsekin keskustelutilaisuuksissa, päiväkotivierailuilla ja koulukävelyillä ja vastasin kymmeniin sähköposteihin. Sivistystoimen palveluverkossa suljettaviksi esitetyistä päiväkodeista suuri osa päätettiin pitää kaupungin toiminnassa jatkossakin. Osa päätettiin sulkea, koska myös päivähoitoverkkoa on pystyttävä tarkastelemaan yritettäessä tehdä samoja palveluja vähemmällä rahalla.

Vuoden aikana selvisi, että valtionosuusleikkaukset osuvat Turkuun erityisen pahasti. Talouden niukkuus leimasi vuotta muutenkin kuin sivistystoimen osalta. Elokuussa päätettiin uudistusohjelma 2:sta, jolla pyritään pureutumaan kysymykseen pintaa syvemmältä. Pitkään hiottu kaupungin strategia valmistui kesäkuussa. Siihen oltiin kaikissa puolueissa jokseenkin tyytyväisiä, mekin saimme sinne monia tärkeitä asioita hiilineutraalista kaupungista päivähoitopalveluiden kattavuuteen. Erityisesti tällaisina taloudellisina aikoina strategiaa ei saisi unohtaa: kaupunki voi loistaa vain suuntaamalla kohti hyvin suunniteltua tulevaisuutta ja muistamalla investoida siihen. Vuoden aikana puhuttiin runsaasti myös valmistuneesta kuntajakoselvityksestä, tekeillä olevasta sote-uudistuksesta, kiinteistöliikelaitoksen hankkeiden onnistumisesta ja välillisestä omistamisesta. Ehkä näistä riittää enemmän tuloksellista raportoitavaa seuraavana vuonna.

Valtuusto hyväksyi viime vuonna 15 asemakaavaa, joista 13:n takana vihreät seisoivat. Ei voida siis mitenkään väittää, että vihreät vastustavat kaikkea kaavoittamista, vaikka erityisesti sdp:n ryhmäpuheenjohtaja näin mielellään tekeekin. Eri mieltä enemmistön kanssa olimme Vänrikinkadun kaavasta, jossa ainutlaatuiseen miljööseen sijoitettiin mielestämme sopimaton talomassa ja Ruissalon Y-hovin kaavasta, jossa yhdyimme hyvin pienessä kaavallisessa yksityiskohdassa ympäristönsuojelutoimiston kantaan. Kaavakysymyksistä kuumaksi perunaksi nousi loppuvuodesta jälleen toriparkki, joka saatettiin uuden valtuuston käsiteltäväksi meidän, vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja muutaman yksittäisen muun valtuutetun vaatimuksesta. Ensimmäisessä käsittelyssä maanalainen pysäköintilaitos olisi poistettu kaavasta yhden äänen enemmistöllä, mutta kokoomuksen ja sdp:n pyydettyä asia pöydälle kannatus saatiin seuraavaan kokoukseen käännettyä toisinpäin varajäsenten vaihtuessa. Näin ollen toriparkki säilyi kaavassa äänin 34-33 – jälleen kerran. Lisää ajatuksiani aiheesta täällä. Keskustan pyörätieverkko täydentyi Kauppiaskadun pyöräyhteydellä ja Hämeenkadun pyörätiellä. Ratikan suunnittelua päätettiin jatkaa.

 

Eduskuntavaalit – täältä tullaan

Viime vuonna alkoi myös tämänkeväisten eduskuntavaalien suunnittelu. Tulin valituksi vihreiden ehdokkaaksi jäsenäänestyksessä ja sain koottua upean tukiryhmän, johon mahtuu vielä ihmisiä mukaan, tervetuloa! Eduskuntavaaliteemoikseni valikoitui minulle tärkeitä asioita: työelämän muutos ja sen edellyttämät toimenpiteet kuten perustulo, tasa-arvoiset palvelut ja heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja perheitä tukeva politiikka, kestävämpi ilmastopolitiikka sekä tunnin juna ja pikaratikka. Suunnitelmat on pitkälti tehty, kevät on toteutuksen aikaa. Vihreiden gallupkannatus näyttää tällä hetkellä siltä, että kaksi paikkaa Varsinais-Suomesta on täysin mahdollista saavuttaa. Töitä tähän tarvitaan, tulkaa mukaan!

Isoja valtakunnallisia teemoja, joihin jollain tavalla vuoden aikana törmäsin itsekin, olivat samat sote-, kuntarakenne-, työllisyys- ja talousasiat, jotka näkyvät kuntapolitiikassa. Lisäksi Ukrainan tilanne toi turvallisuuden jälleen poliittisen keskustelun ytimeen. Isoin mieleeni jäänyt ilopilkku vuoden aikana oli tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen. Mikä mahtava kansanliikkeen voimannäyte!

 

Oma elämä, onko sitä?

On! Kuntapolitiikka vie paljon aikaa, mutta työ se ei ole (vaikka joskus näin kuvitellaan). Tein alkuvuonna valmiiksi monivuotisen väitöskirjaprojektini. Sain sen esitarkastukseen maaliskuun lopussa ja väittelemään pääsin kaikkien byrokratiakoukeroiden jälkeen syyskuun lopussa. Oli mahtavaa saada pitkään roikkunut homma valmiiksi. Työstä saatu kunniamaininta lämmittää myös mieltä pitkään, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä tosielämässä. Jätin viime vuonna yliopiston vähän haikeana, mutta geenejä ja perinnöllisyysneuvontaa (väikkärini aihe) en sentään kokonaan, sillä aloitin elokuussa työt Rinnekoti-Säätiön Norio-keskuksessa suunnittelijana. Teen kartoitusta harvinaista sairautta sairastavien tarvitsemista palveluista ja miten näitä voitaisiin tehokkaammin tehdä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin välillä. On ilo tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Elämä kaksilapsisen perheen äitinä tarjoaa myös aina omia ilon- ja haasteenhetkiään. Muuton jälkeen aloitettu uusi päiväkoti kavereineen, uudet harrastukset (kuljetuksineen ilman autoa, huoh), lähimetsät, oman pihan kesäilot, pienet reissut, ystävät, lähipiirin uudet vauvat, hyvät kirjat, tv-sarjat, joita voi katsella nykyään milloin haluaa, lenkit metsäpoluilla, kaikkea sen semmoista. Elämä on ollut hyvää. Toivottavasti taas tänä vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Mainokset